Perheessämme on aina ollut käytössä mainio perunapesuri, joka kuorii ja pesee uudet potut kirjaimellisesti käden käänteessä. Pesuri on yksinkertainen metalliverkosta valmistettu kori, jota huljutellaan järvessä. Erityisen kätevä se on mökillä tai veneessä. Sitten kun vielä tietäisi mistä näitä löytyy lisää…

Jotkut ovat epäilleet tätä tekniikan ihmettä, mutta se todella toimii. Kas näin:

1. Ensin laitetaan uudet perunat pesuriin

2. Sitten pyöritellään lyhyesti järven pinnassa ja välillä ilmassa

3. Avot, perunat on puhtaat ja valmiina kattilaan!

Jos näet jossain tällaisen myynnissä, niin kerro heti!

Uneton48-leffamme 1000 auringon kirkkaus valittiin kisan finaaliin! Elokuva on tässä:

Ja tässä tulevat tuomarien armolliset kommentit elokuvastamme:

Katso loputkin finaalielokuvat Uneton48:n finaalitapahtuma-sivulta tai Youtubesta.

Kilpailun voittaja ratkeaa yleisöäänestyksellä. Voit äänestää meidän elokuvaamme 17.6.2010 mennessä tekstaamalla UNETON 9 numeroon 16130. Tekstiviesti maksaa 0,95 €/kpl. Vain yksi viesti/liittymä.

Osallistuin pari viikkoa sitten Uneton48-lyhytelokuvakilpailuun elokuvakerho Montaasin joukkueessa. Kisassa piti tehdä 3-7 minuutin pituinen lyhytelokuva 48 tunnin aikana. Ryhmällemme arvottiin genreksi propaganda- tai opetuselokuva. Elokuvassa piti lisäksi esiintyä nämä elementit:

• roolihahmo: sisko tai veli, auttaja
• vuorosana: “Se on käsityötä”
• jotain muuta tupakoinnin sijaan kohtauksessa, jossa tyypillisesti yksi tai useampi roolihenkilöistä tupakoisi

Ehdimme kuin ehdimmekin käsikirjoittaa, kuvata, kehittää, digitoida ja leikata leffamme ja vieläpä 16 mm filmille! Leffan tekemisestä ja kisaan osallistumista tuli aivan mielettömän hyvät fiilikset.

Leffan nimi on 1000 auringon kirkkaus. Sen tekemisestä kuvattiin making-of-pätkä, joka on katsottavissa vimeossa. Itse leffa esitetään tiistaina 8.6. klo 18 Maxim 2 -elokuvateatterissa yhdessä 9 muun kisaan osallistuneen leffan kanssa. Liput näytökseen maksavat huimat 5,50 euroa ja niitä saa Finnkinolta.

Edit: elokuvamme pääsi Uneton48-finaaliin! Uskomatonta. Loppukiri alkakoon. \o/

Talouteemme hankittiin valurautapata, joten päätin kokeilla tehdä sillä pataruokareseptiä, jonka löysin Unto Tikkasen kirjoittamasta Viinin ja oluen lähteillä -kirjasta. Alkuperäinen resepti on otsikon mukainen Geordie Beef an Broon, joka on siis Geordien murretta ja tarkoittaa naudanlihapataa paikallisella alella höystettynä.

Valurautapata teki tehtävänsä, sillä ruoka osoittautui tosi maukkaaksi, vaikka jouduinkin tyytymään eri merkkiseen olueen, kun en newcastlelaista löytänyt. Valkosipuliperunat sopivat erittäin hyvin padan kylkiäiseksi. Valkosipuliperunoiden loputtua söin viimeisen annoksen padasta lyhyen pastan kera ja sekin toimi vallan mainiosti. Ohje tulee tässä sekä alkuperäiskielellä että suomeksi.

Geordie beef an broon

(Reelly gan te toon)

Sorves six

• 2½ lb stewin steak
• 1½ oz flour
• 2 oz drippin
• 1 large onion
• 1 tablespoon tomato puree
• 1 tablespoon mild mustard
• 1 pint Newcassel Broon
• salt an pepper

Heat the oven te 325 °F. Mix the flour wi salt an pepper. Cut the meat in te wan inch cubes an tossem in the flour.

Melt the drippin. Aah knaa, oil’s new-gangled but drippin tastes bettor! Broon the meat at onions, then storr in the tomato puree an mustord.

Belnd in the Broon (it blends in anywhere) an add plenty of salt an pepper.

Bring the boild an then transfor te a casselrole. Cook for 2½ hours or till the mat’s tendor.

Newcastlelainen naudanlihapata

kuudelle hengelle

• reilu kilo raavaanlihaa
• 40 g vehnäjauhoja
• 50 g paistirasvaa
• iso sipuli
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 1 rkl mietoa sinappia
• tuoppi Newcastle Brown Alea
• suolaa ja pippuria

Leikkaa liha pieniksi kuutioiksi ja pyöräytä jauhoissa. Kiehauta rasva, ruskista lihakuutiot pienissä erissä ja pyöräytä ne tomaattipyreessä ja sinapissa. Ruskista vielä sipuli.

Laita sipuli, lihakuutiot, olut ja paljon suolaa ja pippuria pataan ja anna hautua 170-asteisessa uunissa 2,5 tuntia.

Alkukesästä avattiin Helsingin Siltamäessä uusi kiekkogolfrata, jota olenkin tahkonnut viime aikoina. Täytyy kiittää erityisesti Helsinkiä ja Vihtiä lähialueen hienoista ja ilmaisista (!) radoista.

Siltamäessä oli aluksi muutamilla väylillä tiheään kasvanutta heinää ja nokkosta, mutta nyt melkein kaikki väylät on siistitty hyvään pelikuntoon. Harvat miinukset radalla tulee enää hyvällä säällä väylien keskellä loikoilevista lajista tietämättömistä auringonottajista, joiden vuoksi ei aina pysty heittämään.

Olen suunnitellut muutamien Etelä-Suomen 18-väyläisten ratojen kiertämistä tutustumismielessä, mm. Hangon ja Tampereen. Liitokiekko.comissa on Suomen radat kartalla ja listattuna.

Itse olen käynyt heittämässä muutamia ratoja läpi pääkaupunkiseudun lähellä ja niistä alkaa olla muodostunut aika hyvät mielipiteet. Alla omat näkemykseni kiekkogolfratojen hyvistä ja huonoista puolista ja kiertämäni lähiradat järjestettynä niiden perusteella.

plussat

• vaihtelevat maastonmuodot
• vaihtelevat esteet väylillä (puita/aukeaa/vettä)
• vaihtelevat väylien pituudet
• palveluja (vesipiste/vessa/kioski/eväspaikkoja)
• kunnolliset korit ja teet
• täysi 18-väyläinen rata

miinukset

• aluskasvillisuus, johon kiekko häviää, erityisesti nokkoset
• ulkoilureitti = ihmisiä
• ulkoilualue = auringonottajia
• rikottavia autoja/ikkunoita
• mutainen maasto

rata-ranking

1. Vihti/Ojakkala (entinen): +5 -1
2. Vihti/Nummelanharju: +5 -1
3. Helsinki/Meilahti: +5 -2
4. Helsinki/Siltamäki: +4 - 2
5. Helsinki/Tali: +4 -3
6. Kerava/Keinukallio: +4 -3
7. Vantaa/Päiväkumpu: +3 -2
8. Vantaa/Simonmetsä: +3 -2
9. Janakkala/Kiipula: +2 -1