Pyörimme pari päivää turistina Tallinnassa, lähinnä vanhassa kaupungissa. Majapaikka, hotelli Taanilinna, oli mielestäni kaikin puolin hyvä valinta. Matkustaminen Linda Linen katamaraanilla sujui ripeästi, vaikka ei selvästi ollutkaan mukavin matkustuskeino kyseisellä välillä.

Perjantaina kaupungilla oli vielä ihan kiva liikkua, mutta lauantai tuntui tuplaavan turistien määrän, ja Viru-kadun tungos rupesi jo ahdistamaan. Lauantaina suomalainen känniturismikin näkyi olevan vielä voimissaan – ikävä kyllä.

Kävimme yhdellä kiertoajelulla, jonka opas osasi viihdyttää monilla hauskoilla anekdooteilla neuvostoajoilta. Muun muassa joulun vietto oli virallisesti kiellettyä, virallinen juhla vietettiin vuodenvaihteessa pakkasukon tuodessa lahjoja. Joulua kuitenkin vietettiin suljettujen ovien takana ja tunnelmaa haettiin Suomen television jouluohjelmista. Suomen tv-uutiset olivat kuulemma myös hyvä vertailukohta Moskovan uutisille.

Suomi-kehut kuulostivat kivalta, mutta Helsingissä ei oppaan mielestä ollut muuta nähtävää kuin Engelin suunnittelemat talot. Kävimme myös Tallinnan laulustadionilla, joka symbolisoi vahvasti Viron lauluvallankumousta, eli ”singing revolution” [sinkink revoluusson] oppaan sanoin. ;-)

Vielä muutama sana parista ravintolasta:

• Sisalik (Pikk) oli ihan kiva, italialaistyylinen paikka, mutta ruoat eivät säväyttäneet mitenkään erityisesti
• Olde Hansassa (Vana turg) oli aivan upea tunnelma, erinomainen palvelu (suomeksi!) ja älyttömän hyvät ruoat!
• Meister Michel -omenaravintolassa Rataskaevulla saimme kaikki tosi hyvät ruokaa ja myös maukasta ranskalaista siideriä, paikka tuntui olevan aika chick.
• Peppersack (Viru) oli melkoinen pettymys: ruoat eivät olleet kovin hyviä, eikä palvelukaan mitään erityisen maininnan arovoista. Olimme siis yläkerrassa, alakerran grillipuoli jäi kokeilematta.

Tämä kirjoitus kirjoitettiin lauantaina 6.8.2005 kello 23.50 aihealueen Matkustelu alle. Voit seurata kirjoituksen kommentteja RSS 2.0 -fiidistä. Voit vastata tai trackbackata omien sivujesi kautta.