Järjestin tänään Montaasin excursion Otaniemen maan alle Suomen elokuva-arkiston arkistotiloihin. Tila kiinnosti nähdä jo vähintään sen takia, että vuonna 2002 astiat tärisivät kotona kaapissa kuukausitolkulla, kun SEA laajensi tilojaan.

Arkiston arvokkaimmassa osassa säilytetään suomalaisia värioriginaaleja noin 3 °C:ssä. Arkistointityö onkin mittaamattoman arvokasta, mutta samalla taistelua tuulimyllyjä vastaan kun vanha materiaali tuhoutuu itsestään ja tallennusmediat (varsinkin videot) vanhentuvat lukukelvottomiksi. Viereinen kuva on 70 mm:n filmihylly, kaikki ulkomaisia, mm. Kubrickia, ehkä Tarkovskiakin.

SEAn luola toimii samalla perhekylän väestönsuojana. Jos ”atomi halkeaa”, lentävät filmit pihalle, jotta ihmiset mahtuvat sisälle. Muut Teekkarikylän asukit menisivät ilmeisesti Dipolin alle, josta on yhteyskäytävä SEAn tiloihin. Jatkokäytäviä pitkin pääsee kuulemma Tapiolaan asti, mutta ei Helsinkiin, vaikka sitäkin kuulee väitettävän. – Kai siellä maan alla on vielä tilaa länsimetrollekin?

Tämä kirjoitus kirjoitettiin keskiviikkona 8.2.2006 kello 23.27 aihealueen Luokittelematon alle. Voit seurata kirjoituksen kommentteja RSS 2.0 -fiidistä. Voit vastata tai trackbackata omien sivujesi kautta.