@Koti, Otaniemi, 3379,6 km
Kilpisjärveltä hurautettiin raa’asti Espooseen noin 15 tunnissa.
Lounastankkauksella Torniossa pisti silmään Otaniemeäkin halvempi bensan hinta. Ilmeisesti lukuisat ruotsalaistankkaajat pitävät hinnat alhaalla. Käsivarressa ja etenkin Inarin seudulla tankkaajia ei sitten taida liikaa olla.
Loppumatka sujui hyvin. Perillä ihmettelimme vielä, miten pimeää sitä voi Suomessa kesäyönä olla. :-)
@Kilpisjärvi, 2162 km, musa: JeanS. - Haltin häät
Onneksi otettiin mökkimajoitus Nordkapissa, sillä aamulla satoi taas vettä taukoamatta, eikä teltan kokoaminen sateessa olisi ollut kovin kivaa. Nordkapista lähdettiin ajamaan aamupäivällä takaisin päin, kun olimme selvinneet pahimmasta horroksesta.
Suuntasimme länteen vuonojen reunaa kulkevalle valtatielle. Melko pian ryhmämme hajaantui, kun osa porukasta halusi käydä Hammerfestissa. Meidän autoporukkamme eli JussiK, Paula, Ykä ja Taavi päätti ottaa kohteeksi Altan ja jonkun tien varrelle sattuvan sopivan vuoren valloitettavaksi.
Altasta löysimme kalliopiirrosmuseon (Unescon maailman kultturiperintökohde), jossa oli bussilasteittain eläkeläisiä. Paula kävi kiertämässä maalaukset ja muut totesivat että kylältä ei oikein löytynyt kohtuuhintaista ruokapaikkaa. Söimme lopulta museolla, mutta ruoassa ei ollut paljon kehumista. Keitto 6,5 euroa ja lihaperunasössö 14 euroa.
Hammerfestista löytyi kuulemma hyvä seisova pöytä norjalaiseen kohtuuhintaan (20 euroa) hienolta näköalapaikalta.
Altan jälkeen maisevat muuttuivat koko ajan vaan jylhemmiksi. Välillä tie nousi korkealle vuonojen päälle, missä oli paljon lunta jäljellä, ja välillä kuljettiin aivan meren rannalla. Vähän väliä pystysuorilla vuorenrinteillä putosi hienoja vesiputouksia ja ajoittain rantakaistaleilla näkyi kivoja kalastajakyliä, pieniä troolareita ja turskankuivaustelineitä.
Badderfjordenin itärannalla tie kiemurteli 240 metrin korkeudessa, mistä oli hyvä lähteä pienelle vuorivaellukselle. Kipusimme puoli tuntia Unna Riidevárán huipulle 420 metriin. Vaivaton kipuaminen palkittiin upeilla maisemilla ja pienellä lumipalloilulla.
Alle tunnin ajonmatkan jälkeen bongasimme Fosselvin komean vesiputouksen Straumfjordenin rannalla. Näky oli niin komea, että sitä oli pakko lähteä katsomaan lähempää. Nousumatka kiemurteli vesiputouksen vesien muodostaman vuoripuron koskien vieressä ja kesti lopulta 40 minuuttia. Loppumatkalla vuorenseinämä alkoi olla jo pelottavan jyrkkää, eikä putouksen alle ollut menemistä. Fosselvin putouskorkeus on 64 metriä.
Samoihin aikoihin toinen retkikunta ajoi ylös Jøkelfjordenin vuorenrinteelle, josta näkyi Øksfjordjøkelen-jäätikkö. Kolmen tunnin patikointia jäätikölle he eivät kuitenkaan lähteneet tekemään.
Loppumatkalla kierrettiin parin pitkulaista vuonoa rantatietä pitkin. Välillä vesi näyttäytyi smaragdinvihreänä ja muutenkin komeat maisemat jatkuivat.
Skibotnista käännyttiin vihdoin Suomea kohti. Norjan puolella tie kiemurteli jälleen korkealle ylös vuoren päälle, mutta Suomen puolelle saavuttaessa vuoret muuttuivat tuntureiksi ja maisema suoraan sanoen tylsäksi. Toisaalta maantielle ilmaantui kunnon pientareet ja 70/90-rajoitukset muuttuivat sataseksi.
Kilpisjärvelle meidät toivotti tervetulleeksi jylhät Saana ja Malla rankan sateen lomasta. Onneksi olimme tajunneet varata leirikeskuksesta mökit ja rantasaunan. Öisen illastamisen jälkeen hyppäsimme ihaniin puulämmitteisiin löylyihin ja myös jääkylmään Kilpisjärveen. Leirikeskuksen mökit olivat kyllä luksusta Nordkapin mökkeihin verrattuna omine vessoineen, suihkuineen ja keittiöineen.
@Nordkapp, Magerøya-saari, ~1580 km
Jåå! Pääsimme vihdoin perille Nordkappiin, maailman, eikun Euroopan pohjoisimpaan, tai siis oikeastaan Norjan… eikun tän saaren melkein pohjoisimpaan pisteeseen. Vaikkei se ihan oikeasti olekaan mikään pohjoisin piste, niin se on kyllä mahtava pystysuora vuorenseinämä Jäämeren rannalla.
Nordkappiin saavuttiin mahtavaa, aluksi 9 prosenttia nousevaa kiemuratietä. Sade loppui ja auringonpaiste tuli juuri sopivasti esiin Magerøyan ylängöllä. Saaren pohjoisin piste eli Nordkapin länsipuolella oleva Knivskjellodden kylpi ilta-auringossa. Sinne olisi muuten voinut patikoida ilmaiseksi 2,5–3 tunnissa Nordkappiin vievän tien varrelta.
Itse Nordkapp-jyrkänne ei kuitenkaan tuottanut pettymystä ja itäpuolella oli vielä toinen kieleke, josta pääsi ihailemaan sitä oikeaa Nordkappia. Alla olevassa kuvassa on – vaikka heitä ei näy – muutama matkalainen naapurikielekkeen päällä ja taaempana näkyy se Manner-Euroopan oikeasti pohjoisin paikka, Kinnarodden, jonne olisi valtatieltä parin päivän patikointi.
Kävimme vielä ihailemassa Nordkapphallen-turistikeskusta ja kokeilemassa Tromssassa pantua arkista olutta kallioon louhitulla Kings View -näköalapaikalla. Olut ei ollut kovin kummoista.
Leiriydyimme myöhään iltayöllä Midnattsol campingiin, josta saimme lopulta kivat mökit puhuttuamme vuorotellen englantia ja skandinaviaa. Isännät eivät ikävä kyllä tulleet sanoneeksi, että suihkusta saa lämmintä vettä vain 10 kruunun kolikoilla ja että respa ei sitten aamulla välttämättä ole auki. Viereiseltä järven rannalta löytyi nuotiopaikka, jossa saatiin kypsytettyä makkarat, entrekoteet, perunamuussit ja vaahtokarkit.
Pikkutunneilla käytiin vielä kuupoilemassa viereisen mäen huipulla, mutta emme löytäneet luvattua kivikaarta, jonka läpi keskiyön aurinko paistaa. No, aurinkokin ehti kyllä mennä pilveen.
@Kuldeport, ~1520 km
Magerøyaan vievässä tunnelissa saatiin harjoitella moottorijarrutusta ekaa kertaa. Kolmosvaihteella päästiin vielä takaisin ylös kahdesta sadasta metristä meren alta.
Lakselvissa Jäämeri tuli vuonojen takaa näkyviin ja tieprofiili muuttui mielenkiintoiseksi vuonon reunuksia kiertäväksi serpentiiniksi. Lisäjännitystä toivat porojen lisäksi elämäänsä ilmeisesti kyllästyneet lampaat. Sadetta pitelee ja merestä nousevat vuorenrinteet ovat vahvan sumun peitossa.
@Lakselv, ~1445 km