keskellä perinteiset, ylhäällä
ja alhaalla aluvannemutterit

Talvi tulla jolkottaa. Viime viikonloppuna oli ekat kunnon pakkaset (noh, -5 °C kuitenkin) ja huomenna Etelä-Suomeen saattaa kertyä jopa 20 cm lunta. Lauantaina päätimme vaihtaa talvinakit autoon alle, kesällä ostetun auton mukana kun tuli myös kitkarenkaat.

Renkaiden vaihdon jälkeen huomasin auton ohjekirjasta, että kevytmetallivanteiden kanssa käytettäviä muttereita ei kuulu käyttää teräsvanteiden kanssa. Meillä kesärenkaat ovat alumiinivanteilla ja talvinakit peltivanteilla; auton mukana ei vaan tullut toisia muttereita. Netistä löytyi asiasta vähän heikosti tietoa, mutta huoltomies vahvisti asian: aluvannemuttereilla ei pitäisi kiinnittää peltivanteita ja peltivannemuttereilla ei saa missään nimessä kiinnittää aluvanteita.

Alumiini ei ilmeisesti kestä tavallisten mutterien vahvempaa materiaalia ja mutterien kartiot ovat hieman eri muotoiset. Meillä oli nyt siis peltivanteet kiinni autossa aluvannemuttereilla, mikä ei ole varsinaisesti vaarallista. Hain kuitenkin oikeat mutterit kaupasta.

Sain lahjaksi aikaa sitten Dismatique-tiskiharjan ja kasan vaihtopäitä. Harja näyttää epäilyttävältä ja idea on simppeli, mutta toimii! Varteen laitetaan siis pesuainetta ja sitä heruu pikkuhiljaa päässä olevaan pesusieneen, jolla on kätevä pestä astioita. Tiukempaa hankausta vaativa lika vaatii vieläkin perinteisen tiskiharjan. Tämä ”tiskimatti” on kuitenkin kätevyydessään ehkä maailman paras tiskiharja.

Melkein päivittäinen tiskaus vaatii pesusienen vaihdon 3–6 kuukauden välein, vaihtopäät ovat siis kulutustavaraa. Alkuperäinen lahjaharja oli kotoisin ruotsalaisesta ICA-tavaratalosta, enkä ole Suomessa törmännyt tuotteeseen kaupan hyllyillä. ICAn asiakastuki väitti, että tiskimattia ei muualta löydykään.

Dishmatique-nettihaulla löytyi ulkomaisten nettikauppojen lisäksi lähinnä kehuja vuodelta 2002 jonkun britin blogista. Vuonna 2002 netistä oli löytynyt tieto, että suomalainen Maria-siivousvälinemerkki toi maahan tiskimattia. Enää ei Marian sivuilta tiskimattia löydy, mutta Marian kautta löytyi yhteystiedot Sinituotteeseen, jonka kautta sain tiedon, että tiskimattia löytyy yllättäin Stockalta!

Stockalla kolmen vaihtopään setti maksoi melkein viisi euroa – kuulemma noin tuplahinta ICAan verrattuna. Nyt pitäisi vielä löytää joku halpahalli, mistä noita saisi rehtiin ruotsalaiseen hintaan. Onko vinkkejä?

Viikolla uutisoitiin Suomen tähän mennessä laajimman tekijänoikeusrikosepäilyn tuomioista. Kyseessä olleen Finnreactor-verkon ratsaus loppuvuodesta 2004 uutisoitiin myös laajalti. Valtamediassa uutisoitiin lähinnä tuomioista, laajemman kuvan oikeusjutuista saa seuraamalla puolustuksen blogia.

Tuomioissa määrätyt vahingonkorvaussummat olivat mielestäni suhteettoman suuria. Nykyiset käräjäoikeuden tuomiot ja tulevat hovin ja/tai korkeimman oikeuden tuomiot ovat aikanaan mielenkiintoista luettavaa, sillä ne määräävät pitkälti immateriaalioikeuksien loukkauksen arvon Suomessa.

Oikeusjuttu synnyttikin mielenkiintoista keskustelua omassa kaveripiirissä immateriaalisista arvoista. Toisen ääripään mielestä immateriaalisen tuotteen luvaton, yksityinen käyttö on täysin rinnasteinen materiaalisen tuotteen varastamiseen. Toisen ääripään mielestä immaterian luvaton käyttö ei aiheuta suoranaista vahinkoa niin kuin materian eikä sitä voida siten pitää yhtäläisenä rikkeenä. Nythän oikeuden kanta oli jostain tältä väliltä. Vastaajiahan ei tuomittu rikoksesta vaan rikkeistä.

Mutta: ihmisten oikeustaju ei välttämättä kuvastakaan suoraan moraalikäsityksiä. Päätös warettaa tai olla warettamatta pohjautuu yleensä lähinnä omaan moraaliin – ja ilmeisesti kiinnijäämisen riski koetaan tarpeeksi pieneksi ja vähäpätöiseksi. Musiikin ja elokuvien DRM ainakin saa monet warettamaan: miksi maksaa huonommasta tuotteesta?