KRP sensuroi reilu viikko sitten sensuroinnin vastustajan. Parempaa julkisuustemppua suomalaisen nettisensuroinnin kritiikille ei olisi voinut toivoa. Tapaus osoittaa ennakkosensuroinnin ongelmat ja tuo julki epäkohdat, jotka luvattiin huomioida sensurointijärjestelmää rakennettaessa. Käytössä oleva ennakkosensuuri on pelottava ja aivan liian tehokas työkalu virkamiesten varaan jätettäväksi.

Viime vuoden alussa tuli voimaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista. Laki ja nyt sen ympärillä käytävä keskustelu on klassinen esimerkki lasten poliittisesta hyväksikäyttämisestä. Lapsiporno pitää toki kitkeä pois netistä, mutta auttaako Suomessa käytössä oleva ennakkosensurointi vai onko se vain ongelman lakaisua maton alle? Miksei poliisi selvitä väitettyjen lapsipornosaittien ylläpitäjiä, sulje saitteja ja saata ylläpitäjiä tuomittavaksi?

Näitä ja muita kysymyksiä on asiallisesti käsitellyt Jyrki Kasvi kirjoituksessaan Sananvapausaktivistin onnenpäivä, EFFI tiedotteessaan Sensuuri osuu sivullisiin ja YleX Tänään radiossa otsikolla Lapsiporno ja netin ennakkosensuuri. Hyvän esimerkin suomalaisen nettisensuurin kansainvälisesti saamasta huomiosta on Amnesty Internationalin Censorship news, jossa Suomi on päässyt Bad news -listan kärkeen muiden kaltaistensa joukkoon (eli Bangladesh, Venäjä ja Lähi-itä).

Eilinen uutispommi oli viestintäministeri Suvi Lindénin lausahdus nettisensuroinnin pakottamisesta Suomessa. Asiaa ei ikävä kyllä huomioitu kovinkaan näkyvästi valtamediassa. Nyt tarvittaisiinkin samantyylistä masinointia kuin Lex Karpelan yhteydessä: siis kampanjointia ja mielenosoituksia, jotka huomioidaan positiiviseen sävyyn mediassa. Ministeri Lindén voisi tietysti edistää asiaa ja esimerkiksi käskemällä KRP:tä sensuroimaan vaikkapa effi.orgin.