Kaksinaamainen Yle
Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner väittää tämänaamuisessa Hesarissa, että YLE on “korostetusti sisällön tekijä” ja että “jakelun voivat hoitaa muutkin”. Hän maalailee yhteistyökuvioita kaupallisten toimijoiden kanssa – artikkelissa mainitaan “ristiinlinkitys” Ylen ja muiden toimijoiden nettisivuilla (huhhuh, miten edistyksellistä :-o). Lisäksi puhutaan kovasti siitä, miten ohjelmien teko on rahoitettu lupamaksuilla, eikä tekijänoikeuksista haluta enää rahastaa toiseen kertaan.
Herää kysymys siitä, miksi Ylen luomia ohjelmia luovutettaisiin kaupallisille toimijoille sen sijaan, että niistä pääsisivät nauttimaan lupamaksujen maksajat suoraan netissä? Ylen “elävä” arkisto on askel oikeaan suuntaan, mutta ei kuitenkaan käytännössä toimi.
TVKaista.fi on hyvä esimerkki siitä, mitä tv-lupamaksulla voitaisiin tarjota. Peräänkuulutin juuri tällaista palvelua pari vuotta sitten. Nyt kun luovuin tietokoneen käytöstä digiboksina, tarjosi TVKaista loistavan vaihtoehdon. Saan tarvittaessa imuroida kahden viikon aikana minkä tahansa ohi menneen ohjelman tietokoneelle täysilaatuisena, ilman että tarvitsee muistaa mitään ajastuksia etukäteen. Voin katsoa tallenteen sitten kun minua huvittaa.
TVKaista todella siirtää aikasidonnaisen tv-lähettämisen (eli broadcastauksen) historiaan. Sen sijaan, että Yle ottaisi oppia innovatiivisesta nykypäivän teknologiasta, tyytyy se isottelemaan palvelulle, jota se ei itse keksinyt.