Yhdyssanat ja sanaliitot tuntuvat olevan vaikeita suomen kielessä: usein yhdyssanat näkee kirjoitetavan erikseen ja sanaliitot yhteen, eikä oikeaa ja väärää olekaan helppo tunnistaa.

Meillä töissä käsketäänkin ottaa tehtävä usein ”työnalle”! ”Työn alle” on siitä erikoinen sanaliitto, että yhteen kirjoitettuna siitä tulee nalle, niin kuin tässä videossa. :)

Kaiken lisäksi ”työn alle” on oikein kirjoitettunakin suosittu svetisismi. Ruotsin kielessä kun ei ole sijamuotoja, joilla voisi ilmaista homman ottamisen tehtäväksi tai että työ on tekeillä sen sijaan että se olisi ”työn alla”. Näin se kieli muuttuu.

Palataanpa vielä vaikeisiin sanaliittoihin. Epäilen, että moni tsekkaa oikeinkirjoitusta vertailemalla kahta muotoa google-haussa sen sijaan, että etsisi käsiinsä varsinaisen kielioppisäännön. Niin minäkin tein ”työn alla” -sanaliiton kohdalla. Kauhistuksekseni huomasin, että yhteen kirjoitettu, väärä kirjoitusasu on huomattavasti yleisempi sekä koko internetissä että suomalaisissa .fi-osoitteissa.

[Päivitys]
Nyt helmikuussa 2009 google-haku löytää jo oikein kirjoitettua enemmän…

Sain perjantaina ikävän sähköpostin, jossa kerrottiin, että The Ground -musiikkikauppa lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa ”taloudellisten syiden” vuoksi. On surullista, ettei kuluttajaystävällisen musiikin verkkomyyminen ole kannattavaa Suomessa.

Osasyynä tähän lienee kaupallisen musiikkibisneksen Suomalainen sisäpiiri, joka mainostaa musiikin kauppapaikkoja Latauslistallaan. ÄKT:n ylläpitämälle Latauslistalle on koottu myyntitilastot 21:stä Suomessa toimivasta verkkomusiikkikaupasta. Listalla on myös muutama ulkomainen kauppa. Lisäksi listaa esitellään The Voice -kanavalla viikottain nimellä Suomen Virallinen Latauslista.

Latauslista on kuitenkin vain puoli totuutta, sillä listalla ei huomioida The Ground -verkkokauppaa eikä kansainvälisesti merkittäviä kauppoja kuten Magnatune, eMusic ja Mp3Sparks.com. Listalta puuttuvat kaupat ovat reilun musiikin verkkokauppoja, joissa ei ole pakko ostaa ongelmallista kopiosuojattua musiikkia. Reilun musiikin verkkokaupat eivät ole myöskään halunneet maksaa ÄKT:lle 3000 euron lunnasrahoja latauslistalle pääsystä.

Kävin läpi latauslistan 21 ”epäreilua” kauppaa. Melkein kaikki kaupat (18) myyvät musiikkia tietokoneelle vain kopiosuojatussa WMA-formaatissa. HS Musiikkilataamosta, Poimurista ja iTunesista saa joitakin kappaleita ilman kopiosuojausta, mutta suosituimmat levyt tuntuivat olevan järjestään kopiosuojattua WMA:ta (iTunesissa AAC:tä).

Kun Suomen musiikkimafian lailliset kauppapaikat ovat näin syvältä, ei ole vaikea ymmärtää, miksi musiikkia ladataan laittomasti verkosta: rahalla saa yksinkertaisesti huonompaa palvelua. Realistisempi latauslista löytynee The Pirate Baystä, valitettavasti.

Päivitys: The Ground lopettaakin vain CD-levyjen myynnin, mutta jatkaa kuitenkin MP3-verkkokauppana. Tsemppiä The Groundille! (Ostinkin sieltä jo yhden MP3-albumin.)

Ison suomen kieliopin verkkoversio VISK julkaistiin hiljattain. Tämä 2004 ilmestynyt järkälemäinen hakuteos on nyt toimitettu nimenomaan verkkokäyttöä varten. Verkkokirja on erinomainen lähde erityisesti kielen opiskelijoita ja tutkijoita varten, mutta pitää muistaa hakuteoksen alkuperäinen tavoite:

”ISK on deskriptiivinen kielioppi: se ei sisällä oikeinkirjoitusohjeita eikä kielenhuollollisia kannanottoja.”

Kun haluaa tarkistaa esimerkiksi oikeinkirjoitukseen liittyviä arkipäivisiä kieliongelmia, ovat parhaita lähteitä edelleen

• Jukka Korpelan kokoamat aineistot suomen kielestä
• Kielitoimiston ohjeet ja suositukset Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kotisivuilla
• sekä tietysti Pirkko Leinon Suomen kielioppi vuodelta 1997, joka onneksi löytyy meiltä hyllystä.

Kävin joku viikko sitten syömässä Mare Chiaro Secondossa Hämeentiellä. Sekä minun (taisi olla quattro stagione) että pöytäkaverien pizzat olivat hyvin omaperäisiä. Pizzojen omalaatuisuutta on vaikea kuvailla: ehkä ne olivat tavallaan aika kotikutoisia. Pizzaa oli kuitenkin paistettu sopivasti ja (säilyke)aineksia oli paljon.

Joka tapauksessa Mare Chiaron lätyt eivät sopineet yleisiin pizzakategorioihin. – Siis mihin kategorioihin? Kerrataanpa genret.

kotona tehty

• pohja vaihtelevan paksu, ei ihan ohuimmasta päästä
• uunipellin muotoinen
• todella runsaasti täytettä
• näitä löytyy oman uunin lisäksi koulu- ja työmaaruokaloista, kuten Sodexo ja Amica

kotipizza

• Kotipizza on mitä on, mutta mahdollisimman takuuvarmasti juuri sitä
• ei välttämättä hirveän rapsakka pohja
• Kotipizzasta alkaa nykyisin löytymään parempiakin raaka-aineita
• normipizzaa ei ole koolla pilattu

einespizzat

• ei kovin rasvainen, kuivahko
• teollinen maku
• Saarioisen ja kumppaneiden kumipizzat sekä Dr. Oetkerin ja kumppaneiden pakastepizzat

”karvakäsi”

• erittäin rasvainen; ohut pohja
• raaka-aineet mahdollisimman halpoja, paljon juustoa
• sopii hyvin kohmelopäivän lounaaksi
• myyvät yleensä myös kebabia
• ruokalistat suorastaan kilpailevat kirjoitusvirheillä
• nämä (useimmiten turkkilaiset?) ravintolat ovat vallanneet kai kaikki Suomen kaupungit ja kylät
• kategoriaan kuuluvat kaikki toistaiseksi näkemäni PizzaTaxit ja mm. ajoittainen lounasruokapaikkamme San Luca

pannupizza

• melko rasvainen; pullamainen pohja
• näitä saa erityisesti Pizza Hutista ja Rossosta

italialainen

• rapsakka pohja, ei kuitenkaan palanut
• laadukkaat raaka-aineet: ennemmin prosciuttoa kuin teollista palvikinkkusuikaletta
• näitä löytyy Suomesta paremmista ravintoloista ja italialaisista mestoista kuten Villetta ja Classic Pizza (joskus muinoin myös Velmari Imatralla)