Olen nauttinut vuoden vaihteesta lähtien suuresti viikottaisista cembalointituokioista Oulunkylän kirkossa. Eilen esitimme kirkon kesäkahvilassa vanhaa musiikkia Simon ja kesäkanttori Aarnen kanssa. Uskaltauduin jopa laulamaan kitarasäestyksellä cembaloinnin lisäksi. Ohjelmistomme oli seuraava:

1. John Dowland: Frog Galliard (Simo)
2. J.S. Bach: Bourrée (BWV 831) (minä)
3. Bach: Cembalokonsertto numero 5, f-molli; osa 2, Largo (BWV 1056) (minä)
4. Dowland: Can She Excuse My Wrongs? (minä + Simo)
5. Dowland: Come Again (minä + Simo)
6. G. F. Händel: Ombra mai fu (Aarne + minä)
7. Giuseppe Giordani: Caro mio ben (Aarne + minä)
8. Antonio Vivaldi: Luuttokonserto d-duurissa (RV93) (Simo + minä)
   1. Allergro
   2. Largo
   3. Allergro

Kun säestin Aarnen laulamia aarioita, tuli mieleen, että oman lauluääneni harjoittaminen voisi olla paikallaan. Mutta toisaalta, Dowlandin lauluja sopii laulaa ilman klassista äänenmuodostusta – niin kuin yllä linkkaamissani Stingin levytyksissä, eikö vain? :)

Olin harjoitellut myös Bachin c-mollin Fantasiaa (BWV 906), mutta se ei ennättäny tähän konserttiin mukaan… ehkä se kuullaan vielä jossain minun soittamanani. Kappale on nimittäin tosi nätti ja melko haastavakin.

Kiitokset Mikolle cembalokuvasta!

Jatkanpa vielä eilisestä aiheesta.

Last.fm ja Spotify

Rupesin käyttämään viime lokakuussa Last.fm:ää, joka tallentaa tiedot (koneella) kuuntelemastani musiikista ja ehdottaa sen perustella minulle uutta musiikkia ja tarjoaa sosiaalisia verkkopalveluja musiikkimakujen ympärillä. Spotify täydentää tätä yhtälöä näppärästi.

Nyt norjalainen Vilhelm K. Vardøy keksi kirjoittaa erinomaisen sovelluksen, joka ehdottaa uutta Spotifystä löytyvää musiikkia oman Last.fm-profiilin perusteella. Sovellus löytyy osoitteesta http://lutt.se/lastfm+spotify+new/.

Käyttöjärjestelmätuki

Kehutaan vielä: Spofity löytyy sekä Windowsille että Mäkille! Ja mikä parasta: Windows-versio toimi heittämällä omassa 64-bittisessä Linuxissanikin Winen avulla.

Spotifyn URI-osoitteet

Kehut eivät tahdo loppua: yksi Spotifyn saavutus on URI-osoitteet, joilla voi viitata esimerkiksi kappaleeseen, artistiin, albumiin tai soittolistaan. Esimerkiksi tänään löysin lopulta Prodigyn uuden albumin Invaders must die Spotify-osoitteesta spotify:album:1kwRrjhURNyJLXEfCQEsbz.

Osoitteet saa toimimaan ainakin Firefoxissa helposti tämän ohjeen avulla.

Maantieteelliset rajoitukset

Edellisestä päästäänkin ensimmäiseen valitusvirteen: kyseinen tuore Prodigyn albumi ei ole kuunneltavissa Suomessa! Miksei? –Ilmeisesti levy-yhtiöt elävät Spotify-diileissäkin viime vuosituhatta ja haluavat kontrolloida levitystä maantieteellisin rajoituksin… toivottavasti näistä kuluttajia kiusaavista rajoituksista päästään eroon joskus, niin musiikin kuin liikkuvan kuvan puolella.

Spotify Premium

Spotify on vahvassa nousujohteessa (Hesarissakin oli juttu hiljattain), ja tähän mennessä kaikki palvelusta löytyvä on ollut suurimmaksi osaksi positiivista. Mainoksiakaan ei tule mielestäni liikaa ilmaisessa käytössä. Pitää toivoa, että linja on sama jatkossakin, eikä tämä lysti muutu joku kaunis päivä vain maksavien Premium-käyttäjien huviksi.

Olen käyttänyt nyt noin kuukauden ajan Spotifyä, joka on uusi tapa kuunnella musiikkia: verkosta voi kuunnella haluamiaan kappaleita ilman, että kappaleita tallennetaan omalle kovalevylle.

Idea on aivan loistava ja kuunteluohjelma erinomaisen hyvin toteutettu – mieleen tulee vain: miksei tätä ole tehty aiemmin? Vastaus lienee, että sopimusten tekeminen levy-yhtiöiden kanssa on vain niin vaikeaa. Nyt ruotsalaiset ovat onnistuneet siinä varsin hyvin. Toinen vastaava palvelu on Deezer.

Spotifyä ei tietysti voi käyttää esimerkiksi lenkkipolulla, autossa tai vaikkapa pleikalla, mutta ehkäpä nämäkin onnistuvat tulevaisuudessa, kun langattomat nettiyhteydet, kulutuselektroniikka ja softat tästä vielä hieman kehittyvät. Ensin mp3set tekivät cd-levyt turhiksi ja epäkäytännöllisiksi; nyt Spotify tekee mp3set epäkäytännöllisiksi: tiedostoja ei tarvitse siirtää koneelta toiselle eikä pelätä biisien häviämistä kovalevyn/softan/drm:n hajotessa.

Aina kuitenkin on olemassa musiikkia, jota ei julkaista netissä kaikkien saataville (kuten epäkaupalliset ja pienten, itsenäisten yhtyeiden äänitteet). Sellaisen sisällön soittaminen ei tietysti onnistu Spotifystäkään.

Itselläni Spotify täyttää juuri sopivasti sen tarpeen, kun haluaa tsekata jotain ennen kuulematonta, uutta tai vanhaa musiikkia, että mistä siinä on kysymys, ennen kuin haluaa ostaa kappaleita itselleen. Myös työkäytössä Spotify on näppärä.

Spotifyä voi käyttää joko ilmaiseksi, jolloin joutuu kuuntelemaan mainoksia silloin tällöin tai sitten voi maksaa 9,9 euroa kuussa mainoksettomasta käytöstä. Ilmaiskäyttö vaatii kutsun Spotifyn käyttäjäksi. Uusia kutsuja jaetaan päivittäin ainakin lakka.se:ssä ja fleo.se:ssä.

Nyt Spotify hoitaa (uuden) musiikin kuuntelun järkevästi ja telkkuohjelmat saa TVKaistasta; kuka kehittäisi yhtä näppärän palvelun elokuvien ja sarjojen katsomiseen?

Päivitys: Spotify-tunnareita jaetaan myös rejected.se:ssä.

Sain perjantaina ikävän sähköpostin, jossa kerrottiin, että The Ground -musiikkikauppa lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa ”taloudellisten syiden” vuoksi. On surullista, ettei kuluttajaystävällisen musiikin verkkomyyminen ole kannattavaa Suomessa.

Osasyynä tähän lienee kaupallisen musiikkibisneksen Suomalainen sisäpiiri, joka mainostaa musiikin kauppapaikkoja Latauslistallaan. ÄKT:n ylläpitämälle Latauslistalle on koottu myyntitilastot 21:stä Suomessa toimivasta verkkomusiikkikaupasta. Listalla on myös muutama ulkomainen kauppa. Lisäksi listaa esitellään The Voice -kanavalla viikottain nimellä Suomen Virallinen Latauslista.

Latauslista on kuitenkin vain puoli totuutta, sillä listalla ei huomioida The Ground -verkkokauppaa eikä kansainvälisesti merkittäviä kauppoja kuten Magnatune, eMusic ja Mp3Sparks.com. Listalta puuttuvat kaupat ovat reilun musiikin verkkokauppoja, joissa ei ole pakko ostaa ongelmallista kopiosuojattua musiikkia. Reilun musiikin verkkokaupat eivät ole myöskään halunneet maksaa ÄKT:lle 3000 euron lunnasrahoja latauslistalle pääsystä.

Kävin läpi latauslistan 21 ”epäreilua” kauppaa. Melkein kaikki kaupat (18) myyvät musiikkia tietokoneelle vain kopiosuojatussa WMA-formaatissa. HS Musiikkilataamosta, Poimurista ja iTunesista saa joitakin kappaleita ilman kopiosuojausta, mutta suosituimmat levyt tuntuivat olevan järjestään kopiosuojattua WMA:ta (iTunesissa AAC:tä).

Kun Suomen musiikkimafian lailliset kauppapaikat ovat näin syvältä, ei ole vaikea ymmärtää, miksi musiikkia ladataan laittomasti verkosta: rahalla saa yksinkertaisesti huonompaa palvelua. Realistisempi latauslista löytynee The Pirate Baystä, valitettavasti.

Päivitys: The Ground lopettaakin vain CD-levyjen myynnin, mutta jatkaa kuitenkin MP3-verkkokauppana. Tsemppiä The Groundille! (Ostinkin sieltä jo yhden MP3-albumin.)

Laulu- ja soitinyhtyeemme, Sonus Borealis julkaisi elokuussa ensimmäisen albuminsa: Musiikkia Porin Triviaalikoulun nuottikirjoista. Levyn äänittäminen keväällä 2008 Kolmen Ristin kirkossa oli mielenkiintoinen prosessi, en nimittäin arvannut että sitä tehdään ihan niin monissa pätkissä.

Vanhassa vara parempi -tapahtumassa esittämämme levynjulkistuskeikan jälkeen paikallislehdet Etelä-Saimaa ja Uutis-Vuoksi kirjoittivat kyllä levyarvostelut, mutta alan lehtien arvosteluja odotellaan vielä. Arvostelujen odotetaan ilmaantuvan jossain vaiheessa mm. Rondoon, Organumiin ja Hesariin.

Risto Nordell kommentoi levyä kannustavasti ohjelmassaan radio ylen yhdessä. Itse en pysty levyä mitenkään objektiivisesti kuuntelemaan, saati sitten arvostelemaan. Ja saa tuota levyä tähän blogiinkin arvostella! :)

CD-lättyä myyvät yhtyeen jäsenet sekä Fuga – näkyipä levy olevan vielä tällä viikolla Musiikki Fazerin uudet levyt -hyllyssä. MP3set ovat myynnissä The Groundissa. Lisäsin tänään muutaman kappaleen myös Last.fm:ään täyiksi, saa nähdä nappaako.

Innostuin kokeilemaan last.fm-musiikkiyhteisöä itsekin. Nyt blogin oikeasta reunasta näkee mitä musiikkia olen viimeksi kuunnellut.

Päivitys: Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen emeritusprofessori Gudrun Viergutz on tutkinut Triviaalikoulun nuottikirjoja ja toimittanut yliopiston julkaiseman näköispainoksen, joka on nyt siis verkossakin saatavilla! Näköispainos helpottaa huomattavasti tähän nuottikirjaan perustuvan ohjelmiston laajentamista tulevaisuudessa, kun nuotteja puhtaaksikirjoittaakseen ei tarvitse kaivella vanhoja mikrofilmejä.