KRP sensuroi reilu viikko sitten sensuroinnin vastustajan. Parempaa julkisuustemppua suomalaisen nettisensuroinnin kritiikille ei olisi voinut toivoa. Tapaus osoittaa ennakkosensuroinnin ongelmat ja tuo julki epäkohdat, jotka luvattiin huomioida sensurointijärjestelmää rakennettaessa. Käytössä oleva ennakkosensuuri on pelottava ja aivan liian tehokas työkalu virkamiesten varaan jätettäväksi.

Viime vuoden alussa tuli voimaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista. Laki ja nyt sen ympärillä käytävä keskustelu on klassinen esimerkki lasten poliittisesta hyväksikäyttämisestä. Lapsiporno pitää toki kitkeä pois netistä, mutta auttaako Suomessa käytössä oleva ennakkosensurointi vai onko se vain ongelman lakaisua maton alle? Miksei poliisi selvitä väitettyjen lapsipornosaittien ylläpitäjiä, sulje saitteja ja saata ylläpitäjiä tuomittavaksi?

Näitä ja muita kysymyksiä on asiallisesti käsitellyt Jyrki Kasvi kirjoituksessaan Sananvapausaktivistin onnenpäivä, EFFI tiedotteessaan Sensuuri osuu sivullisiin ja YleX Tänään radiossa otsikolla Lapsiporno ja netin ennakkosensuuri. Hyvän esimerkin suomalaisen nettisensuurin kansainvälisesti saamasta huomiosta on Amnesty Internationalin Censorship news, jossa Suomi on päässyt Bad news -listan kärkeen muiden kaltaistensa joukkoon (eli Bangladesh, Venäjä ja Lähi-itä).

Eilinen uutispommi oli viestintäministeri Suvi Lindénin lausahdus nettisensuroinnin pakottamisesta Suomessa. Asiaa ei ikävä kyllä huomioitu kovinkaan näkyvästi valtamediassa. Nyt tarvittaisiinkin samantyylistä masinointia kuin Lex Karpelan yhteydessä: siis kampanjointia ja mielenosoituksia, jotka huomioidaan positiiviseen sävyyn mediassa. Ministeri Lindén voisi tietysti edistää asiaa ja esimerkiksi käskemällä KRP:tä sensuroimaan vaikkapa effi.orgin.

Mitä tarkoitusta palvelevat presidentinvaalien alla päivä toisensa jälkeen teetettävät vaaligallupit? Gallupeissa uutisoidaan suurin otsikoin suosituimpien ehdokkaiden kannatuslukujen pienistäkin muutoksesta. Gallupit itsessään vaikuttavat kuitenkin ehdokkaitten kannatukseen, eikä vaaleissa ole tietääkseni tarkoitus valita sitä kaverin mielestä parasta ehdokasta vaan aidosti omasta mielestä paras ehdokas.

Hesarin Perässähiihtäjä-blogissa puidaan luonnollisesti gallup-tuloksia ahkeraan. Blogin kommenteissa onkin sekä harmiteltu gallupien runsautta että todettu vaaliväittelyjen olevan lopulta gallupeja tärkeämpiä äänestäjien valitessaan ehdokastaan. Toivotaan niin!

Mutta tehdäänpä Varjogallup! Inhottavatko nykyiset vaalikyselyt muitakin?

Se onneton tekijänoikeuslain muutos meni sitten läpi äänin 121–34. Laki hyväksyttiin EU-sanktioiden pelossa, eikä lain muutosta vaatineet ponnetkaan päässeet läpi. Eniten julkisuutta saivat ikävä kyllä molempien osapuolien yliampuvat, osittain valheelliset väitteet, kuten ”mp3-soittimet tulevat laittomiksi” ja ”moderni kopiosuojaus estää piratismin”.

Viime päivinä järkyttävintä on ollut huomata, että näinkö Suomessa lakeja säädetään? Jopa lakia valmistelleiden kansanedustajien tiedot asiasta tuntuvat olevan hyvin hataralla pohjalla. Kansanedustajien puheenvuoroja leimasi asiasta levitetty virheellinen propaganda; missä oli lähdekritiikki, tutkiko joku asiaa ihan oma-aloitteisesti?

Kansanedustajien tekemät masinointisyytökset ovat myös olleet naurettavia. Siitä ei ole kovin kauan aikaa, kun julkisuudessa oltiin huolissaan nuorten välinpitämättömyydestä politiikkaa kohtaan. Nyt kun asiasta oltiin oikeasti kiinnostuttu ja otettu yhteyttä kansanedustajiin, niin koko homma leimattiin masinointikampanjaksi. :-(