Käytiin tsekkaamassa Rautatieasemaa vastapäätä avannut uusi italialainen ravintola, Leonardo. Positiivista, että ihan keskeisille paikoille tulee muitakin kuin S-ryhmän ravintoloita!

Antipasto italiano ja carpaccio olivat herkullisia, mutta pariloidun vuohenjuuston sijaan tuotiinkin paneroitua. Tarjoilija ei meinannut ensin ymmärtää niiden eroa ja kertoi myöhemmin, että “parilointikone on juuri nyt rikki.” Katkarapupastakaan ei pärjännyt WTC:n Papa Giovanni spaghetterian palkitulle versiolle.

Kun palvelukaan ei ollut kovin kummoista, ei samaan paikkaan tarvitse mennä syömään ihan heti uudelleen.

”Parempi kuin aito” lukee ravintola Villettan servieteissä, eikä liioittele yhtään. Töölössä Ruusulankadun keilahallia vastapäätä oleva ravintola oli maineensa veroinen: näyttää ulkoapäin huoltoaseman kahviolta, mutta tarjonta on parasta italialaista ruokaa Helsingissä.

Suosittelen erityisesti Originale-pizzaa (täytteenä prosciuttoa, salamia, artisokkaa, parmesani-lastuja, oliiveja ja tuoretta rucolaa) ja tiramisua!

Omena-allergiani estää tuoreiden omppujen syömisen, joten olen tehnyt tänä syksynä parikin kertaa tosi hyvää omenapiirakkaa. Löysin reseptin Kirstin palstalta Hesarista vuosia sitten:

Taikina:

• 6 dl piimää
• ¾ dl öljyä
• 3 dl sokeria
• 9 dl vehnäjauhoja
• 2 tl soodaa
• 2 tl kanelia
• 2 tl vaniljasokeria

Päälle:

• 6 dl omenaviipaleita
• ½ dl fariinisokeria

Sekoita vehnäjauhoihin sooda, kaneli ja vaniljasokeri. Lisää piimään öljy, sokeri ja jauhoseos. Kaada taikina reunalliselle isolle uunipellille ja levitä päälle omenat ja fariinisokeri. Kypsennä 200 asteessa 25–30 minuuttia.

Taikina on aika reilun kokoinen. Leivoin tänään ⅔-kokoisella taikinalla, ja nyt piirakka oli mielestäni paremman kokoinen omenamäärään nähden, kun se kuitenkin nousee uunissa. Toisaalta jos tykkää muhkeasta piirakasta, niin kyllä tuo alkuperäinenkin passaa, kunhan muistaa käyttää sitä koko uunin levyistä peltiä. :-)