Tekniikka

Lisää Spotifystä

keskiviikko 18.3.2009 klo 23.22

Spotify
Jatkanpa vielä eilisestä aiheesta.

Last.fm ja Spotify

Rupesin käyttämään viime lokakuussa Last.fm:ää, joka tallentaa tiedot (koneella) kuuntelemastani musiikista ja ehdottaa sen perustella minulle uutta musiikkia ja tarjoaa sosiaalisia verkkopalveluja musiikkimakujen ympärillä. Spotify täydentää tätä yhtälöä näppärästi.

Nyt norjalainen Vilhelm K. Vardøy keksi kirjoittaa erinomaisen sovelluksen, joka ehdottaa uutta Spotifystä löytyvää musiikkia oman Last.fm-profiilin perusteella. Sovellus löytyy osoitteesta http://lutt.se/lastfm+spotify+new/.

Käyttöjärjestelmätuki

Kehutaan vielä: Spofity löytyy sekä Windowsille että Mäkille! Ja mikä parasta: Windows-versio toimi heittämällä omassa 64-bittisessä Linuxissanikin Winen avulla.

Spotifyn URI-osoitteet

Kehut eivät tahdo loppua: yksi Spotifyn saavutus on URI-osoitteet, joilla voi viitata esimerkiksi kappaleeseen, artistiin, albumiin tai soittolistaan. Esimerkiksi tänään löysin lopulta Prodigyn uuden albumin Invaders must die Spotify-osoitteesta spotify:album:1kwRrjhURNyJLXEfCQEsbz.

Osoitteet saa toimimaan ainakin Firefoxissa helposti tämän ohjeen avulla.

Maantieteelliset rajoitukset

Edellisestä päästäänkin ensimmäiseen valitusvirteen: kyseinen tuore Prodigyn albumi ei ole kuunneltavissa Suomessa! Miksei? –Ilmeisesti levy-yhtiöt elävät Spotify-diileissäkin viime vuosituhatta ja haluavat kontrolloida levitystä maantieteellisin rajoituksin… toivottavasti näistä kuluttajia kiusaavista rajoituksista päästään eroon joskus, niin musiikin kuin liikkuvan kuvan puolella.

Spotify Premium

Spotify on vahvassa nousujohteessa (Hesarissakin oli juttu hiljattain), ja tähän mennessä kaikki palvelusta löytyvä on ollut suurimmaksi osaksi positiivista. Mainoksiakaan ei tule mielestäni liikaa ilmaisessa käytössä. Pitää toivoa, että linja on sama jatkossakin, eikä tämä lysti muutu joku kaunis päivä vain maksavien Premium-käyttäjien huviksi.

Spotify

tiistai 17.3.2009 klo 23.24

Spotify
Olen käyttänyt nyt noin kuukauden ajan Spotifyä, joka on uusi tapa kuunnella musiikkia: verkosta voi kuunnella haluamiaan kappaleita ilman, että kappaleita tallennetaan omalle kovalevylle.

Idea on aivan loistava ja kuunteluohjelma erinomaisen hyvin toteutettu – mieleen tulee vain: miksei tätä ole tehty aiemmin? Vastaus lienee, että sopimusten tekeminen levy-yhtiöiden kanssa on vain niin vaikeaa. Nyt ruotsalaiset ovat onnistuneet siinä varsin hyvin. Toinen vastaava palvelu on Deezer.

Spotifyä ei tietysti voi käyttää esimerkiksi lenkkipolulla, autossa tai vaikkapa pleikalla, mutta ehkäpä nämäkin onnistuvat tulevaisuudessa, kun langattomat nettiyhteydet, kulutuselektroniikka ja softat tästä vielä hieman kehittyvät. Ensin mp3set tekivät cd-levyt turhiksi ja epäkäytännöllisiksi; nyt Spotify tekee mp3set epäkäytännöllisiksi: tiedostoja ei tarvitse siirtää koneelta toiselle eikä pelätä biisien häviämistä kovalevyn/softan/drm:n hajotessa.

Aina kuitenkin on olemassa musiikkia, jota ei julkaista netissä kaikkien saataville (kuten epäkaupalliset ja pienten, itsenäisten yhtyeiden äänitteet). Sellaisen sisällön soittaminen ei tietysti onnistu Spotifystäkään.

Itselläni Spotify täyttää juuri sopivasti sen tarpeen, kun haluaa tsekata jotain ennen kuulematonta, uutta tai vanhaa musiikkia, että mistä siinä on kysymys, ennen kuin haluaa ostaa kappaleita itselleen. Myös työkäytössä Spotify on näppärä.

Spotifyä voi käyttää joko ilmaiseksi, jolloin joutuu kuuntelemaan mainoksia silloin tällöin tai sitten voi maksaa 9,9 euroa kuussa mainoksettomasta käytöstä. Ilmaiskäyttö vaatii kutsun Spotifyn käyttäjäksi. Uusia kutsuja jaetaan päivittäin ainakin lakka.se:ssä ja fleo.se:ssä.

Nyt Spotify hoitaa (uuden) musiikin kuuntelun järkevästi ja telkkuohjelmat saa TVKaistasta; kuka kehittäisi yhtä näppärän palvelun elokuvien ja sarjojen katsomiseen?

Päivitys: Spotify-tunnareita jaetaan myös rejected.se:ssä.

Nordean Visa-huijaus

tiistai 27.1.2009 klo 22.55

Nordea Visa
Nordea lähetti tammikuun alussa postia, jossa pyydettiin hyväksymään uuden Nordea Visa -kortin luottotilisopimus. Nordea kertoi, että ”osana uudistusta Visa-kortin ja -luoton myöntäminen tulee siirtymään Luottokunnasta Nordeaan.” Ei kuulosta epäilyttävältä, eihän?

Luotonantajan vaihtuminen muuttuu epäilyttäväksi, kun lukee tarkemmin Nordean korttiehdoista (pdf) kohdan 3.7. Kortin käyttö Internetissä ja kun tutustuu esimerkiksi Oikeus ja kohtuus -blogin kirjoitukseen Nordean suuri Visa-puhallus. Korttiehdoissa sanotaan:

”Kortinhaltija saa kortillaan maksaa ostoksia ainoastaan sellaiselle Internet-kauppiaalle, joka on mukana Verified by Visa- tai MasterCard SecureCode -palvelussa.”

Edellinen teksti on ollut aiemminkin – edellä linkittämäni käyttöehdot ovat kesäkuulta 2008 – Nordean luottokorttien käyttöehdoissa, vaikka luotonantajana on toiminut Luottokunta. Luottokunnan käyttöehdoissa kerrotaan kuitenkin:

”Kortinhaltija voi Luottokunnan kotisivuilla (http://www.luottokunta.fi/) kulloinkin mainituin ehdoin käyttää Visa-korttiaan Internetin välityksellä tehtävien ostojen maksamiseen.”

Tällä viitataan ilmeisesti Luottokunnan sivuun Osta luotettavasti verkosta. Luottokunta suosittelee käyttämään Verified by Visa (VbV) -palvelua, mutta kertoo ostamisen olevan mahdollista myös ilman VbV:tä, kunhan huolehtii tietoturva-asioista kuten salatusta yhteydestä.

Luottokunnan kanta onkin käytännöllinen, sillä suurimmassa osassa netin kauppapaikkoja VbV ei olekaan käytössä! Esimerkiksi netin suurin kirja- ja musiikkikauppa Amazon.com ei käytä VbV:tä, ja miksi pitäisikään: VbV ei oikeasti takaa turvallisuutta vaan aiheuttaa uusia käytettävyysongelmia ja onkin lähinnä pankkien ja luottokorttiyhtiöiden keino varmistaa vastuun ja kulujen siirtäminen kuluttajalle ja kauppiaille. Vielä vuosi sitten mm. Nordea ja Sampopankki myönsivät VbV:n ongelmat, mutta antoivat käyttäjille luvan tehdä ostoksia myös ilman VbV:tä.

Lisäksi VbV ei voi teknisesti edes toimia ympäristöissä, joissa ei käytetä internet-selainta, eli esimerkiksi Playstation 3:n verkkokaupassa tai vaikkapa puhelinmyynnissä.

Mitä tämä tarkoittaa?

Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 pykälän mukaan luotonantaja on velvoitettu palauttamaan rahat kuluttajalle, mikäli kauppa peruuntuu. Tämä on testattu korkeinta oikeutta myöten. Nyt Nordea kuitenkin väistää tämän vastuun kieltämällä kuluttajaa käymästä kauppaa ilman VbV-palvelua.

Selvitin Nordean asiakaspalvelusta, onko asia todella näin, ja sain sieltä seuraavanlaisia vastauksia:

Nordea: ”Saattaa olla, että pääset maksamaan sellaisellakin palveluntarjoajalla ostoksen, joka ei ole itse liittynyt tähän Verified by Visa -palveluun oman pankkinsa kautta, mutta jos siellä tulee joku väärinkäytös, niin vastuu on itsellä.”

Minä: ”Tällä uudella kortilla ne tiedot voi syöttää sellaiseen palveluun, joka ei käytä Verified by Visaa, mutta silloin tää toimii omalla vastuulla?”

N: ”Kyllä ja sitten, jos se ei sieltä läpi mene, eli se jää johonkin meidän turvaseulaan, niin se hylkää sen eikä anna edes mennä läpi siellä. Se ei välttämättä edes onnistu sitten.”

M: ”Niin, eli pankki ei ota vastuuta siitä että se toimii?”

N: ”Niin, ei ota takeita siitä että toimii.”

M: ”Käytännössä ei voida sanoa, että se toimisi?”

N: ”Ei.”

M: ”Onko Nordealla tällä hetkellä tarjolla mitään sellaisia Visa- tai MasterCard-kortteja, joilla voisi maksaa sellaisilla sivustoilla?”

N: ”Ei. Meillä on kaikki kortit, mitä Nordea tarjoaa, niin kaikki on tämän saman Verified by Visa tai MasterCard Secure -todentamispalvelun, tämän järjestelmän kautta. Eli ei ole mitään semmosta korttia, jolla voi vapaasti ihan missä vaan käyttää, että se menisi aina läpi.”

N: ”periaatteessa tässä verkkomaksaminen ilman todentamispalvelua että käyttää Verified by Visaa ja verkkopankkitunnuksia niin onnistuu usein maksamaankin verkossa, eikä Nordea ole sitä teknisesti estänyt.”

Käytännössä Visa-ostokset toiminevat hyvin ilman VbV:täkin niin kauan, kun ongelmia myyjän kanssa ei ole. Uusien kauppiaiden kanssa toimiminen on kuitenkin riskialtista, sillä tällöin ostaja toimii täysin omalla vastuullaan.

Lopputulos

Nordea siis huonontaa luottokorttipalvelujaan tuntuvasti ja vieläpä korottaa hintoja! Olen kuullut huhuja, että muutkin suuret pankit (eli OP ja Sampo) ovat luopumassa Luottokunnasta ja siirtymässä samoihin ehtoihin kuin Nordea. Tämä kuulostaa uskottavalta, sillä ei kai Nordean kannata kilpailijoitaan selvästi huonompaa palvelua tarjota.

Kaiken lisäksi tämä liittynee SEPAan eli Euroopan maksuliikenteen sisämarkkina-alueeseen, jonka avulla pankkikortit, -maksut ja muut toiminnot yhtenäistetään. Viulut maksaa kuluttaja ja meillä Suomessa palvelut lähinnä huononevat, kun sulavasti toimivat maan sisäiset pankkisiirrot, suoraveloitus yms. lakkaavat pian toimimasta entiseen malliin. Kuluttaja kärsiköön. :-(

Päivitys

Helmikuun 18. päivä tätä aihetta käsiteltiin Hesarissa (artikkeli ei ole ikävä kyllä ilmaiseksi luettavissa). Nordea väittää Hesarille ihan muuta kuin mitä itse sain vastaukseksi asiakaspalvelusta:

Yrittääkö Nordea vetäytyä luotottajan vastuustaan?

Nordean korttiyksikön johtaja Markku Siitonen vakuuttaa, ettei yritä. ”Pankilla on täysi vastuu kortin käytöstä. Jos reklamaatio on aiheellinen, rahat palautetaan asiakkaalle,” hän sanoo.

”Lähtökohta on se, että kirjallisissa ehdoissa pitäisi lukea se, mikä käytäntökin on. Asiakkaan asema on suullisissa sopimuksissa heikko”, Kuluttajaviraston lakimies Riitta Kokko-Herrala sanoo.

Epäreilua musiikkikauppaa

torstai 20.11.2008 klo 1.14

Sain perjantaina ikävän sähköpostin, jossa kerrottiin, että The Ground -musiikkikauppa lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa ”taloudellisten syiden” vuoksi. On surullista, ettei kuluttajaystävällisen musiikin verkkomyyminen ole kannattavaa Suomessa.

Osasyynä tähän lienee kaupallisen musiikkibisneksen Suomalainen sisäpiiri, joka mainostaa musiikin kauppapaikkoja Latauslistallaan. ÄKT:n ylläpitämälle Latauslistalle on koottu myyntitilastot 21:stä Suomessa toimivasta verkkomusiikkikaupasta. Listalla on myös muutama ulkomainen kauppa. Lisäksi listaa esitellään The Voice -kanavalla viikottain nimellä Suomen Virallinen Latauslista.

Latauslista on kuitenkin vain puoli totuutta, sillä listalla ei huomioida The Ground -verkkokauppaa eikä kansainvälisesti merkittäviä kauppoja kuten Magnatune, eMusic ja Mp3Sparks.com. Listalta puuttuvat kaupat ovat reilun musiikin verkkokauppoja, joissa ei ole pakko ostaa ongelmallista kopiosuojattua musiikkia. Reilun musiikin verkkokaupat eivät ole myöskään halunneet maksaa ÄKT:lle 3000 euron lunnasrahoja latauslistalle pääsystä.

Kävin läpi latauslistan 21 ”epäreilua” kauppaa. Melkein kaikki kaupat (18) myyvät musiikkia tietokoneelle vain kopiosuojatussa WMA-formaatissa. HS Musiikkilataamosta, Poimurista ja iTunesista saa joitakin kappaleita ilman kopiosuojausta, mutta suosituimmat levyt tuntuivat olevan järjestään kopiosuojattua WMA:ta (iTunesissa AAC:tä).

Kun Suomen musiikkimafian lailliset kauppapaikat ovat näin syvältä, ei ole vaikea ymmärtää, miksi musiikkia ladataan laittomasti verkosta: rahalla saa yksinkertaisesti huonompaa palvelua. Realistisempi latauslista löytynee The Pirate Baystä, valitettavasti.

Päivitys: The Ground lopettaakin vain CD-levyjen myynnin, mutta jatkaa kuitenkin MP3-verkkokauppana. Tsemppiä The Groundille! (Ostinkin sieltä jo yhden MP3-albumin.)

Google translate suomeksi

tiistai 13.5.2008 klo 0.55

Huomasin viime viikolla, että Googlen kielityökalut olivat saaneet suomen kielen joukon jatkoksi. Vielä merkittävämpi muutos on kiinnitetyistä kielipareista (25 kaksisuuntaista paria) luopuminen ja konekäännöksien tarjoaminen kaikkien tarjolla olevien kielien välille (24 x 24 = 276 käännösparia). Suomi ja muut eksoottisemmat kielet ovat tarjolla kaikissa muissa Googlen kielityökaluissa paitsi sanakirjassa.

Wikipedian mukaan Google on luonut valmiiden kieliparien väliset käännöskoneet käsittelemällä eri kielille käännettyjä YK-aineistoja tilastollisesti. Aluksi Googlen kielikoneessa olikin ilmeisesti tarjolla vain YK:n kuuden virallisen kielen (arabia, kiina, englanti, ranska, venäjä ja espanja) väliset kieliparit.

Koska kaikkien 24:n tarjolla olevan kielen välille ei ole luotu suoria kielipareja, ovat joidenkin kielten väliset käännökset mahdollisia vain välikielen avulla. Kielityökalujen ohjelmointirajapinnassa kerrotaan, että välikielenä käytetään englantia.

Suomeen kääntäminen toimiikin yllättävän hyvin esimerkiksi kiinasta. Kokeilin kääntää kiinankielisen Suomi-artikkelin Wikipediasta. Artikkelin noin 1250 sanan joukossa on hyvin vähän alkukielisiä sanoja (noin 10) ja välikieltäkin vain noin 30 sanan verran. Parhaimmillaan kone kääntää selkeitä ja osuvia lauseita kuten

“Toisen maailmansodan aikana Suomi käsittelee Neuvostoliiton kahdesti”

Joskus kielioppivirheet ja tuplakäännöskukkaset kasautuvat näin:

“Matkustus Suomen kansaa, jos ei pestä sauna, vastaa ei ollut Suomi.”

Samalla löytyi asiavirheitäkin: Suomen kulttuuri -osiossa kerrotaan kiinaksi, että suomalaiset lapset odottavat jouluna lahjojen saapuvan takan savupiipun kautta takan reunalle ripustettuihin sukkiin. Nyt voisi tietysti kokeilla artikkelin korjaamista Googlen kielityökalujen avulla… tai sitten ei.