keskellä perinteiset, ylhäällä
ja alhaalla aluvannemutterit

Talvi tulla jolkottaa. Viime viikonloppuna oli ekat kunnon pakkaset (noh, -5 °C kuitenkin) ja huomenna Etelä-Suomeen saattaa kertyä jopa 20 cm lunta. Lauantaina päätimme vaihtaa talvinakit autoon alle, kesällä ostetun auton mukana kun tuli myös kitkarenkaat.

Renkaiden vaihdon jälkeen huomasin auton ohjekirjasta, että kevytmetallivanteiden kanssa käytettäviä muttereita ei kuulu käyttää teräsvanteiden kanssa. Meillä kesärenkaat ovat alumiinivanteilla ja talvinakit peltivanteilla; auton mukana ei vaan tullut toisia muttereita. Netistä löytyi asiasta vähän heikosti tietoa, mutta huoltomies vahvisti asian: aluvannemuttereilla ei pitäisi kiinnittää peltivanteita ja peltivannemuttereilla ei saa missään nimessä kiinnittää aluvanteita.

Alumiini ei ilmeisesti kestä tavallisten mutterien vahvempaa materiaalia ja mutterien kartiot ovat hieman eri muotoiset. Meillä oli nyt siis peltivanteet kiinni autossa aluvannemuttereilla, mikä ei ole varsinaisesti vaarallista. Hain kuitenkin oikeat mutterit kaupasta.

Viikolla uutisoitiin Suomen tähän mennessä laajimman tekijänoikeusrikosepäilyn tuomioista. Kyseessä olleen Finnreactor-verkon ratsaus loppuvuodesta 2004 uutisoitiin myös laajalti. Valtamediassa uutisoitiin lähinnä tuomioista, laajemman kuvan oikeusjutuista saa seuraamalla puolustuksen blogia.

Tuomioissa määrätyt vahingonkorvaussummat olivat mielestäni suhteettoman suuria. Nykyiset käräjäoikeuden tuomiot ja tulevat hovin ja/tai korkeimman oikeuden tuomiot ovat aikanaan mielenkiintoista luettavaa, sillä ne määräävät pitkälti immateriaalioikeuksien loukkauksen arvon Suomessa.

Oikeusjuttu synnyttikin mielenkiintoista keskustelua omassa kaveripiirissä immateriaalisista arvoista. Toisen ääripään mielestä immateriaalisen tuotteen luvaton, yksityinen käyttö on täysin rinnasteinen materiaalisen tuotteen varastamiseen. Toisen ääripään mielestä immaterian luvaton käyttö ei aiheuta suoranaista vahinkoa niin kuin materian eikä sitä voida siten pitää yhtäläisenä rikkeenä. Nythän oikeuden kanta oli jostain tältä väliltä. Vastaajiahan ei tuomittu rikoksesta vaan rikkeistä.

Mutta: ihmisten oikeustaju ei välttämättä kuvastakaan suoraan moraalikäsityksiä. Päätös warettaa tai olla warettamatta pohjautuu yleensä lähinnä omaan moraaliin – ja ilmeisesti kiinnijäämisen riski koetaan tarpeeksi pieneksi ja vähäpätöiseksi. Musiikin ja elokuvien DRM ainakin saa monet warettamaan: miksi maksaa huonommasta tuotteesta?

YLE avasi viikko sitten Elävä arkisto -nettipalvelun. Idea on aivan loistava, toteutus vaan vähän tökkii: YLE päätti tarjota arkiston helmet ainoastaan WMV9-formaatissa, mikä toimii ongelmitta vain Windowsissa. Minulla taas kotikoneina on vain linux ja mäkki.

Löysin arkistosta Tšernobyl-uutiset, joita vastikään kaipailinkin onnettomuuden vuosipäivänä. Linuxissa arkisto kaatoi Galeon-selaimeni, johon oli asennettu mplayer-plugin. Mäkissä selaimet eivät inahtaneetkaan – mutta eivät kyllä kaatuneetkaan.

Asensin mäkkiini sekä Windows Media Player 9:n että Flip4Macin. WMP9 osasi toistaa videon, mutta näytti kaksi videota samaan aikaan, isommalla ja pienemmällä resoluutiolla. Flip4Mac-asennuksen jälkeen sain eteeni vain yhden videon. Hyyvä.

Linuxissa ongelma onkin kinkkisempi. WMV9-videoformaatin tuki tuli FFmpeg-kirjastoon vasta aivan hiljattain, joten Ubuntussani olevat mplayer ja VLC eivät sitä vielä tue. Mplayer tosin osaa purkaa tätäkin formaattia windowsin kodekkitiedostoja hyödyntämällä. Windows-kodekit taas ovat 32-bittisiä, joten tarvitsen 64-bittiseen linuxiini 32-bittisessä ympäristössä käännetyn mplayerin ja kaikki tämän tarvitsevat kirjastot. Fine. Tämän ruljanssin kävinkin jo aiemmin läpi, jotta sain Firefoxin 32-bittisen binäärin toimimaan koneellani nähdäkseni Flash-animaatioita nettisivuilla. Flashiakaan kun ei 64-bittisenä löydy.

Löysin sen 32-bittisen mplayerin, mutta Ubuntun 32-bittisistä yhteensopivuuskirjastoista ia32-libs-paketista ei löydy mplayerin tarvitsemaa libXv:tä. Kaverillani oli sama ongelma aiemmin debianissa, joten hän oli sattumalta kääntänyt valmiiksi myös mplayerin, johon libXv oli linkattu staattisesti. Ja voilà, nyt sain WMV9-videon purettua linuxissa.

Mutta en vieläkään näe videoita selaimessa. Videostreamin URL-osoitteen saa kyllä selville, kun etsii ensin stream-deskriptorin (asx) osoitteen videosivulta, imuroi sen ja katsoo sieltä itse videostreamin urlin, jonka voi sitten tarjota mplayerille. Tämän tekee vielä erityisen hankalaksi se, että selaimeni kaatuu videosivulla ja että videosivu avataan hankalalla javascript-komennolla, joten en pääse sivulle esimerkiksi lynxillä.

Tätä hässäkkää on puitu mm. YLEn radion uusien palvelujen kehityspäällikkön Tuija täällä hei -blogissa, jossa tuli ilmi, että WMV9 oli YLEn formaativalinta mm. streamaus- ja DRM-tuen vuoksi ja siksi, että Microsoftin formaattina se toimisi ainakin useimpien koneissa. YLE olisi voinut mielestäni ottaa mallia esimerkiksi netin suosituimmasta videopalvelusta YouTubesta, jonka videoita voi katsoa vain Flashilla. Flash on tasaisen epätasa-arvoinen kaikille. YouTuben takia minäkin Flashin asensin.

Sfnet.atk.linux-nyyssiryhmässä on myös kirjoiteltu Elävän arkiston toimimattomuutta linuxissa. Timo Lindfors tarjosi keinot, joilla videon saa talteen ja näkyviin, jos ei löydy streamausta tukevaa asiakasohjelmaa, kuten mplayeria. Minun pitäisi varmaan vääntää nyt itselleni skripti, jolla pääsisin YLEn javascriptien ohi, jotta voisin käyttää mplayeria streamaamiseen.

Summa summarum: hyvä että joku teki avauksen Suomessa videoarkistojen tuomiseksi nettiin! Odottelen mielenkiinnolla, milloin maikkari saa omat arkistonsa järjestykseen. Viime viikolla sairastellessa kaipailin erästä maikkariviihdykettä.

Ascii-art-kirjasto on vanha juttu, mutta joku keksi lähettää tänä vuonna futiskisat verkkoon asciina. Avaa telnet-yhteys osoitteeseen diego.ascii-wm.net:2006 (jos linkki ei toimi, käytä komentoa telnet diego.ascii-wm.net 2006) 10 minuuttia ennen pelin alkua, niin näet.

Varayhteys otettiin eilen käyttöön, kun alkuperäinen osoite on ollut ihan tukossa. Ascii-lähetys on kuulemma muutaman sekunnin Suomen televisiota edellä.

Ascii-kirjaston läpi suodatettu futis voi olla aika mössöä, mutta käsityönä animoitu Tähtien sota, episodi IV on jo todellista taidetta!

Paulan ≈2,5 vuotta vanhasta Fujitsu-Siemens Amilo 7400 -läppäristä hajosi näytön sarana normaalissa pöytäkäytössä. Takuu oli tietysti vain kahdeksi vuodeksi. Kaivelin Kuluttajaviraston sivuilta tiedotteen valmistajaa Suomen lain mukaan sitovasta virhevastuusta:

…tavarassa on virhe, jos se ei kestävyydeltään vastaa sitä, mitä kuluttaja yleensä voi perustellusti olettaa samanlaisen tavaran kaupassa.

Fujitsu-Siemensillä suhtauduttiin asiaan pienen suostuttelun jälkeen myönteisesti: lupasivat selvittää asiaa ja soittaa takaisin. Soittoa ei kuitenkaan koskaan kuulunut ja toinen yhteydenotto puhelintukeen osoitti, ettei tapausta oltu kirjattu mihinkään, eikä mitään selvittelyä edes aiottu tehdä.

Lopulta langan päähän saatiin sen verran asioista perillä oleva henkilö, joka lupasi ainakin ilmaisen kustannusarvion valtuutetussa huollossa ja pyysi meitä viemään koneen (omin kustannuksin) AsapComin huoltoon Konalaan. Huollon arvion perusteella päätettäisin, että maksaako valmistaja huollon. AsapComissa ruvettiin tietysti heti kyselemään, että kuka Fujitsu-Siemensillä on luvannut huollon maksaa, he eivät itse halunneet olla valmistajaan yhteydessä.

Onneksi huoltomiehet tajusivat kuitenkin käskeä meidän soittaa Fujitsu-Siemensin varsinaiseen puhelinvaihteeseen ja pyytää takuu- ja reklamaatioasioista vastaava langan päähän. Tämä henkilö kuuli sitten huoltomieheltä suoraan tilanteen ja lupasi meille ilmaisen huollon ”takuun” piirissä. Nyt kone on huollossa, kiitos AsapComin asiantuntevuuden reklamaatioasioissa.