Valurautapata teki tehtävänsä, sillä ruoka osoittautui tosi maukkaaksi, vaikka jouduinkin tyytymään eri merkkiseen olueen, kun en newcastlelaista löytänyt. Valkosipuliperunat sopivat erittäin hyvin padan kylkiäiseksi. Valkosipuliperunoiden loputtua söin viimeisen annoksen padasta lyhyen pastan kera ja sekin toimi vallan mainiosti. Ohje tulee tässä sekä alkuperäiskielellä että suomeksi.

Geordie beef an broon

(Reelly gan te toon)

Sorves six

• 2½ lb stewin steak
• 1½ oz flour
• 2 oz drippin
• 1 large onion
• 1 tablespoon tomato puree
• 1 tablespoon mild mustard
• 1 pint Newcassel Broon
• salt an pepper

Heat the oven te 325 °F. Mix the flour wi salt an pepper. Cut the meat in te wan inch cubes an tossem in the flour.

Melt the drippin. Aah knaa, oil’s new-gangled but drippin tastes bettor! Broon the meat at onions, then storr in the tomato puree an mustord.

Belnd in the Broon (it blends in anywhere) an add plenty of salt an pepper.

Bring the boild an then transfor te a casselrole. Cook for 2½ hours or till the mat’s tendor.

Newcastlelainen naudanlihapata

kuudelle hengelle

• reilu kilo raavaanlihaa
• 40 g vehnäjauhoja
• 50 g paistirasvaa
• iso sipuli
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 1 rkl mietoa sinappia
• tuoppi Newcastle Brown Alea
• suolaa ja pippuria

Leikkaa liha pieniksi kuutioiksi ja pyöräytä jauhoissa. Kiehauta rasva, ruskista lihakuutiot pienissä erissä ja pyöräytä ne tomaattipyreessä ja sinapissa. Ruskista vielä sipuli.

Laita sipuli, lihakuutiot, olut ja paljon suolaa ja pippuria pataan ja anna hautua 170-asteisessa uunissa 2,5 tuntia.

Siltamäessä oli aluksi muutamilla väylillä tiheään kasvanutta heinää ja nokkosta, mutta nyt melkein kaikki väylät on siistitty hyvään pelikuntoon. Harvat miinukset radalla tulee enää hyvällä säällä väylien keskellä loikoilevista lajista tietämättömistä auringonottajista, joiden vuoksi ei aina pysty heittämään.

Olen suunnitellut muutamien Etelä-Suomen 18-väyläisten ratojen kiertämistä tutustumismielessä, mm. Hangon ja Tampereen. Liitokiekko.comissa on Suomen radat kartalla ja listattuna.

Itse olen käynyt heittämässä muutamia ratoja läpi pääkaupunkiseudun lähellä ja niistä alkaa olla muodostunut aika hyvät mielipiteet. Alla omat näkemykseni kiekkogolfratojen hyvistä ja huonoista puolista ja kiertämäni lähiradat järjestettynä niiden perusteella.

plussat

• vaihtelevat maastonmuodot
• vaihtelevat esteet väylillä (puita/aukeaa/vettä)
• vaihtelevat väylien pituudet
• palveluja (vesipiste/vessa/kioski/eväspaikkoja)
• kunnolliset korit ja teet
• täysi 18-väyläinen rata

miinukset

• aluskasvillisuus, johon kiekko häviää, erityisesti nokkoset
• ulkoilureitti = ihmisiä
• ulkoilualue = auringonottajia
• rikottavia autoja/ikkunoita
• mutainen maasto

rata-ranking

1. Vihti/Ojakkala (entinen): +5 -1
2. Vihti/Nummelanharju: +5 -1
3. Helsinki/Meilahti: +5 -2
4. Helsinki/Siltamäki: +4 - 2
5. Helsinki/Tali: +4 -3
6. Kerava/Keinukallio: +4 -3
7. Vantaa/Päiväkumpu: +3 -2
8. Vantaa/Simonmetsä: +3 -2
9. Janakkala/Kiipula: +2 -1

1. John Dowland: Frog Galliard (Simo)
2. J.S. Bach: Bourrée (BWV 831) (minä)
3. Bach: Cembalokonsertto numero 5, f-molli; osa 2, Largo (BWV 1056) (minä)
4. Dowland: Can She Excuse My Wrongs? (minä + Simo)
5. Dowland: Come Again (minä + Simo)
6. G. F. Händel: Ombra mai fu (Aarne + minä)
7. Giuseppe Giordani: Caro mio ben (Aarne + minä)
8. Antonio Vivaldi: Luuttokonserto d-duurissa (RV93) (Simo + minä)
   1. Allergro
   2. Largo
   3. Allergro

Kun säestin Aarnen laulamia aarioita, tuli mieleen, että oman lauluääneni harjoittaminen voisi olla paikallaan. Mutta toisaalta, Dowlandin lauluja sopii laulaa ilman klassista äänenmuodostusta – niin kuin yllä linkkaamissani Stingin levytyksissä, eikö vain? :)

Olin harjoitellut myös Bachin c-mollin Fantasiaa (BWV 906), mutta se ei ennättäny tähän konserttiin mukaan… ehkä se kuullaan vielä jossain minun soittamanani. Kappale on nimittäin tosi nätti ja melko haastavakin.

Kiitokset Mikolle cembalokuvasta!

Huomasin, että ohjelman taustamusiikkina oli käytetty paria kappaletta Nine Inch Nailsin tuoreelta, netissä julkaistulta The Slip -albumilta. The Slip sopi hyvin kyseisen dokkarin taustamusiikiksi äänimaailmansa ja tunnelmansa vuoksi – ja ennen kaikkea siksi, että NIN julkaisee musiikkinsa nykyisin ilman levy-yhtiötä ilmaiseksi netissä. Kaiken kukkuraksi The Slip on julkaistu Creative Commons -lisenssillä, joka mm. antaa luvan käyttää musiikkia osana muita uusia teoksia (kuten tv-ohjelmia), näillä lisäehdoilla:

• alkuperäisen teoksen tekijä (eli Nine Inch Nails) on ilmoitettava
• teosta (The Slip -albumia) ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin
• jos teosta (The Slipiä) käytetään uuden teoksen pohjana, tulee syntynyt teos jakaa samalla lisenssillä

YLEn dokumentissa ei kuitenkaan mainittu sanallakaan alkuperäisteosta, eikä tv-ohjelmaa oltu lisensoitu Creative Commons -lisenssillä!

Voihan olla, että YLE olisi sopinut musiikin käytöstä erikseen CC-lisenssin ohi, mutta taustamusiikin tekijän mainitsematta jättäminen vaikuttaa epäilyttävältä joka tapauksessa. Netistä ladatun musiikin luvaton käyttö (eli CC-lisenssiehtojen rikkominen) olisi aika ironista juuri tämän dokumenttiohjelman yhteydessä, sillä dokumentissa kritisoidaan useaan otteeseen musiikin nettilatailua.

Last.fm ja Spotify

Rupesin käyttämään viime lokakuussa Last.fm:ää, joka tallentaa tiedot (koneella) kuuntelemastani musiikista ja ehdottaa sen perustella minulle uutta musiikkia ja tarjoaa sosiaalisia verkkopalveluja musiikkimakujen ympärillä. Spotify täydentää tätä yhtälöä näppärästi.

Nyt norjalainen Vilhelm K. Vardøy keksi kirjoittaa erinomaisen sovelluksen, joka ehdottaa uutta Spotifystä löytyvää musiikkia oman Last.fm-profiilin perusteella. Sovellus löytyy osoitteesta http://lutt.se/lastfm+spotify+new/.

Käyttöjärjestelmätuki

Kehutaan vielä: Spofity löytyy sekä Windowsille että Mäkille! Ja mikä parasta: Windows-versio toimi heittämällä omassa 64-bittisessä Linuxissanikin Winen avulla.

Spotifyn URI-osoitteet

Kehut eivät tahdo loppua: yksi Spotifyn saavutus on URI-osoitteet, joilla voi viitata esimerkiksi kappaleeseen, artistiin, albumiin tai soittolistaan. Esimerkiksi tänään löysin lopulta Prodigyn uuden albumin Invaders must die Spotify-osoitteesta spotify:album:1kwRrjhURNyJLXEfCQEsbz.

Osoitteet saa toimimaan ainakin Firefoxissa helposti tämän ohjeen avulla.

Maantieteelliset rajoitukset

Edellisestä päästäänkin ensimmäiseen valitusvirteen: kyseinen tuore Prodigyn albumi ei ole kuunneltavissa Suomessa! Miksei? –Ilmeisesti levy-yhtiöt elävät Spotify-diileissäkin viime vuosituhatta ja haluavat kontrolloida levitystä maantieteellisin rajoituksin… toivottavasti näistä kuluttajia kiusaavista rajoituksista päästään eroon joskus, niin musiikin kuin liikkuvan kuvan puolella.

Spotify Premium

Spotify on vahvassa nousujohteessa (Hesarissakin oli juttu hiljattain), ja tähän mennessä kaikki palvelusta löytyvä on ollut suurimmaksi osaksi positiivista. Mainoksiakaan ei tule mielestäni liikaa ilmaisessa käytössä. Pitää toivoa, että linja on sama jatkossakin, eikä tämä lysti muutu joku kaunis päivä vain maksavien Premium-käyttäjien huviksi.

Idea on aivan loistava ja kuunteluohjelma erinomaisen hyvin toteutettu – mieleen tulee vain: miksei tätä ole tehty aiemmin? Vastaus lienee, että sopimusten tekeminen levy-yhtiöiden kanssa on vain niin vaikeaa. Nyt ruotsalaiset ovat onnistuneet siinä varsin hyvin. Toinen vastaava palvelu on Deezer.

Spotifyä ei tietysti voi käyttää esimerkiksi lenkkipolulla, autossa tai vaikkapa pleikalla, mutta ehkäpä nämäkin onnistuvat tulevaisuudessa, kun langattomat nettiyhteydet, kulutuselektroniikka ja softat tästä vielä hieman kehittyvät. Ensin mp3set tekivät cd-levyt turhiksi ja epäkäytännöllisiksi; nyt Spotify tekee mp3set epäkäytännöllisiksi: tiedostoja ei tarvitse siirtää koneelta toiselle eikä pelätä biisien häviämistä kovalevyn/softan/drm:n hajotessa.

Aina kuitenkin on olemassa musiikkia, jota ei julkaista netissä kaikkien saataville (kuten epäkaupalliset ja pienten, itsenäisten yhtyeiden äänitteet). Sellaisen sisällön soittaminen ei tietysti onnistu Spotifystäkään.

Itselläni Spotify täyttää juuri sopivasti sen tarpeen, kun haluaa tsekata jotain ennen kuulematonta, uutta tai vanhaa musiikkia, että mistä siinä on kysymys, ennen kuin haluaa ostaa kappaleita itselleen. Myös työkäytössä Spotify on näppärä.

Spotifyä voi käyttää joko ilmaiseksi, jolloin joutuu kuuntelemaan mainoksia silloin tällöin tai sitten voi maksaa 9,9 euroa kuussa mainoksettomasta käytöstä. Ilmaiskäyttö vaatii kutsun Spotifyn käyttäjäksi. Uusia kutsuja jaetaan päivittäin ainakin lakka.se:ssä ja fleo.se:ssä.

Nyt Spotify hoitaa (uuden) musiikin kuuntelun järkevästi ja telkkuohjelmat saa TVKaistasta; kuka kehittäisi yhtä näppärän palvelun elokuvien ja sarjojen katsomiseen?

Päivitys: Spotify-tunnareita jaetaan myös rejected.se:ssä.

Ainekset

• 2 sipulia
• 3-4 porkkanaa
• 2-3 valkosipulinkynttä
• tölkillinen (yrtti)tomaattimurskaa
• tomaattipyree
• tuoreita tai kuivattuja yrttejä (tuore basilika sopii erinomaisesti)
• vettä (ja yrttimaustekuutio)
• 1 purkki ranskankermaa
• 1 pieni pussillinen pakastekatkarapuja
• gnocchi-pastaa
• parmesaanilastuja

Valmistus

Pilko sipuli pieneksi, murskaa valkosipulinkynsi ja laita oliiviöljyyn pannulle paistumaan. Raasta porkkanat ja heitä pannuun. Paista hetken ajan. Lisää tomaattimurska, -pyree ja vettä. Jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää myös ne.

Anna seoksen hautua kannen alla 1–2 tuntia. Jos haluat kastikkeesta hienojakoisempaa, survo sitä haudutuksen lopuksi survimella.

Lisää aivan lopuksi ranskankerma, tuoreet yrtit ja sulatetut katkaravut. Pakastekatkaravut saa pikasulatettua siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Älä keitä kastiketta enää tämän jälkeen. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, lisää vielä ruokakermaa.

Kastike sopii mielestäni hyvin gnocchi-pastan kanssa: katkaravut kun kulkeutuvat gnocchien sisään. Tarjoa lisäksi tuoreita parmesaanilastuja (perunankuorimaveitsellä saa hyvin lastuttua!). Italialaiset sanovat, ettei parmesaania muka tule syödä katkarapujen kera, mutta parmesaani sopii kyllä tähän kastikkeeseen.

Jos koko satsi ei mene kerralla, voi haudutettua vihannesseosta pakastaa ennen katkisten ja kerman lisäämistä. Kastike toimii myös kasvisruokana ilman katkarapuja.

Luotonantajan vaihtuminen muuttuu epäilyttäväksi, kun lukee tarkemmin Nordean korttiehdoista (pdf) kohdan 3.7. Kortin käyttö Internetissä ja kun tutustuu esimerkiksi Oikeus ja kohtuus -blogin kirjoitukseen Nordean suuri Visa-puhallus. Korttiehdoissa sanotaan:

”Kortinhaltija saa kortillaan maksaa ostoksia ainoastaan sellaiselle Internet-kauppiaalle, joka on mukana Verified by Visa- tai MasterCard SecureCode -palvelussa.”

Edellinen teksti on ollut aiemminkin – edellä linkittämäni käyttöehdot ovat kesäkuulta 2008 – Nordean luottokorttien käyttöehdoissa, vaikka luotonantajana on toiminut Luottokunta. Luottokunnan käyttöehdoissa kerrotaan kuitenkin:

”Kortinhaltija voi Luottokunnan kotisivuilla (http://www.luottokunta.fi/) kulloinkin mainituin ehdoin käyttää Visa-korttiaan Internetin välityksellä tehtävien ostojen maksamiseen.”

Tällä viitataan ilmeisesti Luottokunnan sivuun Osta luotettavasti verkosta. Luottokunta suosittelee käyttämään Verified by Visa (VbV) -palvelua, mutta kertoo ostamisen olevan mahdollista myös ilman VbV:tä, kunhan huolehtii tietoturva-asioista kuten salatusta yhteydestä.

Luottokunnan kanta onkin käytännöllinen, sillä suurimmassa osassa netin kauppapaikkoja VbV ei olekaan käytössä! Esimerkiksi netin suurin kirja- ja musiikkikauppa Amazon.com ei käytä VbV:tä, ja miksi pitäisikään: VbV ei oikeasti takaa turvallisuutta vaan aiheuttaa uusia käytettävyysongelmia ja onkin lähinnä pankkien ja luottokorttiyhtiöiden keino varmistaa vastuun ja kulujen siirtäminen kuluttajalle ja kauppiaille. Vielä vuosi sitten mm. Nordea ja Sampopankki myönsivät VbV:n ongelmat, mutta antoivat käyttäjille luvan tehdä ostoksia myös ilman VbV:tä.

Lisäksi VbV ei voi teknisesti edes toimia ympäristöissä, joissa ei käytetä internet-selainta, eli esimerkiksi Playstation 3:n verkkokaupassa tai vaikkapa puhelinmyynnissä.

Mitä tämä tarkoittaa?

Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 pykälän mukaan luotonantaja on velvoitettu palauttamaan rahat kuluttajalle, mikäli kauppa peruuntuu. Tämä on testattu korkeinta oikeutta myöten. Nyt Nordea kuitenkin väistää tämän vastuun kieltämällä kuluttajaa käymästä kauppaa ilman VbV-palvelua.

Selvitin Nordean asiakaspalvelusta, onko asia todella näin, ja sain sieltä seuraavanlaisia vastauksia:

Nordea: ”Saattaa olla, että pääset maksamaan sellaisellakin palveluntarjoajalla ostoksen, joka ei ole itse liittynyt tähän Verified by Visa -palveluun oman pankkinsa kautta, mutta jos siellä tulee joku väärinkäytös, niin vastuu on itsellä.”

Minä: ”Tällä uudella kortilla ne tiedot voi syöttää sellaiseen palveluun, joka ei käytä Verified by Visaa, mutta silloin tää toimii omalla vastuulla?”

N: ”Kyllä ja sitten, jos se ei sieltä läpi mene, eli se jää johonkin meidän turvaseulaan, niin se hylkää sen eikä anna edes mennä läpi siellä. Se ei välttämättä edes onnistu sitten.”

M: ”Niin, eli pankki ei ota vastuuta siitä että se toimii?”

N: ”Niin, ei ota takeita siitä että toimii.”

M: ”Käytännössä ei voida sanoa, että se toimisi?”

N: ”Ei.”

M: ”Onko Nordealla tällä hetkellä tarjolla mitään sellaisia Visa- tai MasterCard-kortteja, joilla voisi maksaa sellaisilla sivustoilla?”

N: ”Ei. Meillä on kaikki kortit, mitä Nordea tarjoaa, niin kaikki on tämän saman Verified by Visa tai MasterCard Secure -todentamispalvelun, tämän järjestelmän kautta. Eli ei ole mitään semmosta korttia, jolla voi vapaasti ihan missä vaan käyttää, että se menisi aina läpi.”

…

N: ”periaatteessa tässä verkkomaksaminen ilman todentamispalvelua että käyttää Verified by Visaa ja verkkopankkitunnuksia niin onnistuu usein maksamaankin verkossa, eikä Nordea ole sitä teknisesti estänyt.”

Käytännössä Visa-ostokset toiminevat hyvin ilman VbV:täkin niin kauan, kun ongelmia myyjän kanssa ei ole. Uusien kauppiaiden kanssa toimiminen on kuitenkin riskialtista, sillä tällöin ostaja toimii täysin omalla vastuullaan.

Lopputulos

Nordea siis huonontaa luottokorttipalvelujaan tuntuvasti ja vieläpä korottaa hintoja! Olen kuullut huhuja, että muutkin suuret pankit (eli OP ja Sampo) ovat luopumassa Luottokunnasta ja siirtymässä samoihin ehtoihin kuin Nordea. Tämä kuulostaa uskottavalta, sillä ei kai Nordean kannata kilpailijoitaan selvästi huonompaa palvelua tarjota.

Kaiken lisäksi tämä liittynee SEPAan eli Euroopan maksuliikenteen sisämarkkina-alueeseen, jonka avulla pankkikortit, -maksut ja muut toiminnot yhtenäistetään. Viulut maksaa kuluttaja ja meillä Suomessa palvelut lähinnä huononevat, kun sulavasti toimivat maan sisäiset pankkisiirrot, suoraveloitus yms. lakkaavat pian toimimasta entiseen malliin. Kuluttaja kärsiköön. :-(

Päivitys

Helmikuun 18. päivä tätä aihetta käsiteltiin Hesarissa (artikkeli ei ole ikävä kyllä ilmaiseksi luettavissa). Nordea väittää Hesarille ihan muuta kuin mitä itse sain vastaukseksi asiakaspalvelusta:

Yrittääkö Nordea vetäytyä luotottajan vastuustaan?

Nordean korttiyksikön johtaja Markku Siitonen vakuuttaa, ettei yritä. ”Pankilla on täysi vastuu kortin käytöstä. Jos reklamaatio on aiheellinen, rahat palautetaan asiakkaalle,” hän sanoo.

…

”Lähtökohta on se, että kirjallisissa ehdoissa pitäisi lukea se, mikä käytäntökin on. Asiakkaan asema on suullisissa sopimuksissa heikko”, Kuluttajaviraston lakimies Riitta Kokko-Herrala sanoo.

Yhdyssanat ja sanaliitot tuntuvat olevan vaikeita suomen kielessä: usein yhdyssanat näkee kirjoitetavan erikseen ja sanaliitot yhteen, eikä oikeaa ja väärää olekaan helppo tunnistaa.

Meillä töissä käsketäänkin ottaa tehtävä usein ”työnalle”! ”Työn alle” on siitä erikoinen sanaliitto, että yhteen kirjoitettuna siitä tulee nalle, niin kuin tässä videossa. :)

Kaiken lisäksi ”työn alle” on oikein kirjoitettunakin suosittu svetisismi. Ruotsin kielessä kun ei ole sijamuotoja, joilla voisi ilmaista homman ottamisen tehtäväksi tai että työ on tekeillä sen sijaan että se olisi ”työn alla”. Näin se kieli muuttuu.

Palataanpa vielä vaikeisiin sanaliittoihin. Epäilen, että moni tsekkaa oikeinkirjoitusta vertailemalla kahta muotoa google-haussa sen sijaan, että etsisi käsiinsä varsinaisen kielioppisäännön. Niin minäkin tein ”työn alla” -sanaliiton kohdalla. Kauhistuksekseni huomasin, että yhteen kirjoitettu, väärä kirjoitusasu on huomattavasti yleisempi sekä koko internetissä että suomalaisissa .fi-osoitteissa.

[Päivitys]
Nyt helmikuussa 2009 google-haku löytää jo oikein kirjoitettua enemmän…

Osasyynä tähän lienee kaupallisen musiikkibisneksen Suomalainen sisäpiiri, joka mainostaa musiikin kauppapaikkoja Latauslistallaan. ÄKT:n ylläpitämälle Latauslistalle on koottu myyntitilastot 21:stä Suomessa toimivasta verkkomusiikkikaupasta. Listalla on myös muutama ulkomainen kauppa. Lisäksi listaa esitellään The Voice -kanavalla viikottain nimellä Suomen Virallinen Latauslista.

Latauslista on kuitenkin vain puoli totuutta, sillä listalla ei huomioida The Ground -verkkokauppaa eikä kansainvälisesti merkittäviä kauppoja kuten Magnatune, eMusic ja Mp3Sparks.com. Listalta puuttuvat kaupat ovat reilun musiikin verkkokauppoja, joissa ei ole pakko ostaa ongelmallista kopiosuojattua musiikkia. Reilun musiikin verkkokaupat eivät ole myöskään halunneet maksaa ÄKT:lle 3000 euron lunnasrahoja latauslistalle pääsystä.

Kävin läpi latauslistan 21 ”epäreilua” kauppaa. Melkein kaikki kaupat (18) myyvät musiikkia tietokoneelle vain kopiosuojatussa WMA-formaatissa. HS Musiikkilataamosta, Poimurista ja iTunesista saa joitakin kappaleita ilman kopiosuojausta, mutta suosituimmat levyt tuntuivat olevan järjestään kopiosuojattua WMA:ta (iTunesissa AAC:tä).

Kun Suomen musiikkimafian lailliset kauppapaikat ovat näin syvältä, ei ole vaikea ymmärtää, miksi musiikkia ladataan laittomasti verkosta: rahalla saa yksinkertaisesti huonompaa palvelua. Realistisempi latauslista löytynee The Pirate Baystä, valitettavasti.

Päivitys: The Ground lopettaakin vain CD-levyjen myynnin, mutta jatkaa kuitenkin MP3-verkkokauppana. Tsemppiä The Groundille! (Ostinkin sieltä jo yhden MP3-albumin.)